Harri Kauppinen varoittaa nurkkakuntaistumisesta
– Helsingin etu ykköseksi
Harri Kauppinen nostaa Helsingin kaupungin parhaaksi voimavaraksi sen aseman moniosaajana, joka ammentaa voimaa eri hallintokuntien keskinäisestä ja kaupungin yhtiöiden välisestä hyvästä yhteistoiminnasta.
Kääntöpuolella taas vaanii hallintokuntien, osastojen, yksiköiden ja yhtiöiden nurkkakuntaistuminen, jos tai kun sinänsä hyvä tulosohjaus johtaa itsekkyyteen.
”Tällöin kaupungin etu jää toissijaiseksi. Mielestäni juuri yhteistoiminta-asiat tulevat pitkälti ratkaisemaan Helsingin tulevaisuutta”, hän arvioi.
KiinteistöjenKiinteistöjen kehittämispäällikkö Harri Kauppinen Musiikkitalossa helmikuussa 2011. Musiikkitalo on Kauppisen työuran viimeinen kohde, jonne hän kertoo palaavansa varmasi myös asiakkaana.
Viimeisiä viedään
”Jo yliajalla”, Harri Kauppinen naurahtaa kysymykseen aamukamman piikeistä. Tammikuussa 65 vuotta täyttäneen kiinteistöjen kehittämispäällikön viimeinen työpäivä Helsingin kiinteistövirastossa on toukokuussa. Virallinen eläkkeelle jäämispäivä on heinäkuussa.
Kauppinen sanoo olleensa onnekas, koska hänen pitkän uransa aikana työtehtävät ovat vaihtuneet sopivasti.
”Hommiin ei ole ehtinyt leipiintyä. Rakennusvirasto, kaupunginkanslia, asuntotuotantotoimisto ja viimeiseksi 15 vuotta kiinteistövirastossa, hän listaa.
Ennen Helsinki-uraa rakennusinsinööri työskenteli yksityisillä urakoitsijoilla. Kaupungillakin hän on ollut monessa hankkeessa lähellä työmaata, kiinteistövirastossa tilaajana esimerkiksi Tennispalatsin, Lasipalatsin ja kaupungintalon remonteissa. Niissä korostui Kauppisen peräänkuuluttama yhteistyö sekä kaupungin omassa organisaatiossa että urakoitsijoiden kanssa.
Verkostoitukaa, älkää nurkkakuntaistuko
Uransa projekteista Kauppinen on erityisen ylpeä 1970-luvulla rakennetusta Katajanokan kärjestä.
”Se oli monipuolista ja nimenomaan uudenlaista aluerakentamista. Toteutusmalli ja arkkitehtuuri muuttuivat siihen mennessä tehdyistä lähiöistä.”
Silloin kehitettiin myös hitas-järjestelmä, jossa Kauppinen oli työryhmän sihteerinä.
”Meillä oli tuolloin slogan, jonka mukaa tuntemalla 20 oikeaa henkilöä kaupungin ympäristössä pystyt hoitamaan asioita. Se pätee edelleen, joskin henkilömäärä on varmasti isompi.”
Tuntemisella ja verkostoitumisella Kauppinen tarkoittaa nimenomaan yhteistyötä kaupungin eri hallintokuntien välillä.
”Kun kaupunki on siirtynyt moderniin tulosohjaukseen, hallintokunnille, yksiköille ja osastoille on annettu kullekin omat tulostavoitteensa. Sen seurauksena kullekin porukalle tärkeimmäksi on noussut oma organisaatio; ei nähdä kaveria. On huolestuttavaa, että uudella porukalla ei enää ole sitä 20 hengen verkostoa. Kaupungin etu unohtuu, jos jokainen organisaatio yrittää ratkaista asiat pelkästään omalta kannaltaan. Omissa poteroissaan myös innovatiivisuus
näivettyy.”
Taloudellinen etu syntyy kokonaisuuden toimivuudesta
Kauppinen huomauttaa, että esimerkiksi kiinteistöviraston etu ei välttämättä ole kaupungin etu.
”Kaupungin taloudellinen etu ei tule pelkästään tontin myynnistä tai vuokrauksesta, vaan kokonaisuudesta: paljonko maksaa opetus-, sosiaali- ja päivähoitopalvelujen tuottaminen ja kunnallistekniikan rakentaminen. Entä verotulot? Tai investoinnit: olisiko kokonaisuuden kannalta hyödyllisempää investoida kokonaan toiseen kaupunginosaan”, hän kuvaa kaupungin etu -problematiikkaa.
Virkamies valmistelee, poliitikko päättää
Aika moni kaupungin töihin ulkopuolelta tuleva kohtaa uudenlaisen työympäristön.
”Suoraan päällikkötasolle tuleva lähtee herkästi ajamaan yhden yksikön tulostavoitetta.”
”Voi olla vaikea ymmärtää, että kuntaorganisaatiossa kuntalaiset valitsevat valtuuston, se puolestaan lautakunnat ja kaupunginhallituksen, jotka valitsevat meidät virkamiehet. Me vain esittelemme asioita poliittisille päättäjille. He päättävät. Virkamiehellä ei ole mitään valtaa, ellei sitä ole ylhäältä lautakunnasta annettu. On ymmärrettävä, että vaikka olisi mielestään ehdottomasti oikeassa, poliittinen päätös voi olla toinen. Ja sen jälkeen kun päätös on tehty, se on oikea päätös”, Kauppinen korostaa.
Myös siihen on totuttava, että arvostelua ja moitteita tulee, myös ansaitsemattomia.
”Siihen oppii kyllä”, hän naurahtaa. Katkeroitumisen sijasta pitää oppia nauttimaan siitä, että saa jonkun asian läpi. Vaikka yhdeksän muuta, omasta mielestään hyvää ideaa jäisikin toteutumatta.
”Valitettavasti monet turhautuvat. Joko he kyllästyvät ja lähtevät pois tai lakkaavat ideoimasta ja tekevät työt pelkällä rutiinilla.”
Hankalatkin asiat pitää hoitaa
Kaupungin organisaatio on Kauppisen mukaan sikäli kohtuuton, että hankalan asian hyvin hoitavalle henkilölle annetaan hoidettavaksi se seuraavakin hankala asia. Huonosti asian hoitavalle ei puolestaan anneta seuraavia tehtäviä, ei hyviä eikä huonoja. Toinen kuormittuu, toisesta tulee vapaakyytiläinen.
Hän huomauttaa, että suuressa organisaatiossa sattuu myös virheitä.
”Ne pitää jonkun aina selvittää. Roskakasaa tonkimaan joutuvalle se voi olla hyvinkin raskasta. Itselleni sellainen oli Myllypuron purettavaksi joutuneet rakennukset.”
”On kohtuutonta, jos jollekulle sattuu vain näitä huonoja asioita. Itse olen ollut onnellisessa asemassa, kun olen saanut olla mukana niin monissa mielenkiintoisissa hankkeissa.”
Teksti: Sirkka Saarinen
Kuvat: Timo Wright/kiinteistövirasto.
Juttu on alun perin ilmestynyt talous- ja suunnittelukeskuksen varainhallintaosaston konserniyksikön julkaisemassa KonserniTiedotteessa 3/2011, ilmestynyt 27.5.2011.
