Virkistys- ja viheralueet ovat Kuninkaantammen valtteja ja keitaita. Alue rajautuu idässä ja kaakossa Keskuspuistoon, luoteessa ja pohjoisessa Vantaanjokeen ja sen virkistysalueisiin. Alueella ja sen läheisyydessä on siis runsaasti luonnontilaista metsää. Honkasuon ympäristön herkku on viereinen Malminkartanonhuippu: täyttömäen laelta avautuu avara näköala ympäri pääkaupunkiseudun.
Kuninkaantammessa metsä on tällä hetkellä pääosin rehevää sekametsää ja kallioalueilla myös kuivaa mäntyvaltaista kangasmetsää. Alueella ja sen läheisyydessä on sekä linnustoltaan että kasvistoltaan arvokkaita kohteita. Arvokkain lähiympäristön luontokohde on Haltiavuori.
Arvokkaita lintualueita on myös Håkansbergin laaksossa Hämeenlinnanväylän länsipuolella, Hakuninmaan puistossa alueen eteläpuolella, Kuninkaantammenpuistossa ja työpaikka-alueen länsipuolisessa metsikössä.
Haltiavuori on hyvin laaja, yhtenäinen kuusivaltainen metsäalue. Se ulottuu osittain Kuninkaantammen alueelle, mutta on pääosin Keskuspuiston puolella. Alue käsittää lähes kokonaan Keskuspuiston metsäisen pohjoisosan. Korkeuserot ja kasvillisuus vaihtelevat: ojia ja purojaon paljon, samoin kosteita painanteita sekä lehtipuutihentymiä.
Haltiavuoren metsälinnusto on runsas ja monipuolinen. Alueella viihtyvät esimerkiksi punatulkku, puukiipijä, peukaloinen, töyhtö-, hömö- ja kuusitiainen, pikku- ja isokäpy lintu, tiltaltti, närhi, uuttukyyhky, sepelkyyhky, pähkinähakki, palokärki, pyy ja pikkutikka. Myös muuttolinnut levähtävät alueella. Haltiavuoren alueella on tavattu myös lepakoita.
Kuninkaantammenpuisto on korkeahko mäki Vantaanjoen rannalla ja kuuluu osana Vantaanjoen kulttuurimaisemaan. Puisto on arvokas linnustoalue. Siihen kuuluvat rehevä niitty, jokivarsi ja sekametsä sekä asutusta. Puiston linnusto on erittäin runsas. Pihojen, pensaikkojen ja metsien peruslajiston lisäksi tavataan muun muassa pikkutikka, tikli, kultarinta ja nokkavarpunen. Koskikara talvehtii alueella.
Haltiavuoren - Paloheinän lehto- ja korpilaakso on luontoyyyppinä harvinainen ja kasvillisuudeltaan hyvin arvokas. Alueella kasvavat mm. mustakonnanmarja, hiirenporras, purolitukka, luhtalitukka, mätässara, pitkäpääsara, kevätlinnunsilmä, velholehti, pähkinäpensas, suokeltto, maariankämmekkä sekä Helsingissä vaarantuneet lajit mätässara, velholehti ja lehtopähkämö. Tarpeetonta kulkemista kohteen kosteimmissa osissa on syytä välttää herkästi haavoittuvien kosteikkopintojen takia.
Kuninkaantammen laidalla, Vantaanjoen äärellä sijaitsee houkutteleva pienoiserämaa eli Pitkäkosken rinnelehtojen luonnonsuojelualue. Se ulottuu Vantaan puolelle.
Rinnelehdot ovat lähes 100-vuotiasta kuusimetsää, jossa on paljon lahopuuta ja paikoin hyvin rehevä aluskasvillisuus. Vanhojen kuusten siimeksessä kasvaa pähkinäpensaita, lehtokuusamaa, näsiää ja lehtojen ruohoja. Jokivarressa kasvaa tervalepikkoa, jossa on myös runsaasti lahopuuta.
Alueella viihtyy erittäin runsas havumetsän, sekametsän ja pensaikkojen lintujen peruslajisto. Lisäksi tavataan mm. pikkusieppo, idänuunilintu, pyy, palokärki, harmaapäätikka, pikkutikka, töyhtötiainen, sepelkyyhky, närhi ja kultarinta, mahdollisesti pohjantikka. Kosken alueella talvehtii myös koskikara.
Helsingin luontotietojärjestelmän mukaan alueella havaittuja nisäkkäitä ovat mm. lumikko, kettu. rusakko, kärppä, minkki, ilves, vaivaispäästäinen, hirvi, mäyrä, päästäinen, orava ja valkohäntäpeura. Pitkäkosken alueella on myös tavattu lepakoita ja niitä esiintyy todennäköisesti ajoittain myös vedenpuhdistuslaitoksen altailla.
Rantametsissä on helppo liikkua kävelyteitä ja polkuja pitkin. Alueella saa liikkua merkittyjä reittejä jalkaisin ja talvella myös hiihtäen. Polkupyörät on talutettava alueen läpi.
Pitkäkoski on Vantaanjoen alajuoksun pisin luonnontilainen koski. Koskella on pituutta yli kilometri ja pudotusta viisi metriä. Saukko on uhanalainen laji, jota on tavattu myös Pitkäkoskella Vantaanjoen rannoilla.
Vantaanjoessa elää harvinainen vuollejokisimpukka. Se on ns. direktiivilaji, jonka elinolosuhteita ei saa Kuninkaantammen rakentamisella heikentää. Tämä on otettu huomioon Kuninkaantammen hulevesien hallintasuunnitelmissa. Kuninkaantammen hulevedet johdetaan erilaisten viivytysjärjestelyiden kautta pääosin Mätäjokeen sekä myös Vantaanjokeen. Viheralueiden viivytysaltaat myös suodattavat hulevesien epäpuhtauksia ja turvaavat vuollejokisimpukan elinolosuhteita.
Lähteet:
Kuninkaantammi. Osayleiskaava. Selostus. Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston julkaisuja 2007
Helsingin luontotietojärjestelmä
Honkasuon asuinalueen länsipuolelle jää rahkasammalkohosuo, joka on todettu ympäristökeskuksen
inventoinnissa paikallisesti arvokkaaksi geologiseksi muodostumaksi. Suota on ojitettu turpeen noston yhteydessä noin 50 vuotta sitten, jonka takia suo on metsittynyt. Suolla kasvaa mm. mäntyä, kuusta, suopursua ja juolukkaa.
Honkasuon alueen länsireuna liittyy Helsingin läntiseen vihersormeen. Alueella esiintyviä lintuja ovat esimerkiksi ruisrääkkä, pensas- ja viitasirkkalintu, luhta- ja viitakerttunen, sirittäjä ja mustapääkerttu. Metsä- ja suoalueella on runsas metsälinnusto, lisäksi kultarinta, Helsingissä harvinainen pyy ja pikkukäpylintu. Honkasuon niittyalue on asukashavaintojen mukaan myös hyvä perhosniitty.
Malminkartanonhuippu (täyttömäki) on Helsingin korkein kohta, noin 90 metriä merenpinnan yläpuolella. Täyttömäki syntyi 1976–1996. Mäki tunnetaan laen näköaloistaan, pulkkamäestään ja ympäristötaiteestaan. Malminkartanonhuipun ympäristössä on kattava ulkoilureitistö.
