Palaute       sv EN  

Perustietoa / Historia

Kehittyvä Pasila - Liikenteen solmukohdasta moderniksi kaupunginosaksi

Pasila on rakentunut raideliikenteen kehittymisen myötä vaiheittain ja alueittain. Sen tärkein rooli on ollut Helsingin keskustaan kohdistuvan asutus-, toimitila- ja liikennepaineen helpottaminen. Pasila on myös asukkaidensa tuttu kotikaupunginosa.

Maankäyttöön liittyvät tosiasiat ovat Helsingissä kovia. Kaupunki on rakennettu ahtaalle niemelle, jota meri rajaa. Siksi laajentuminen on tapahtunut esimerkiksi Pasilan suuntaan. Pasilaa pidetäänkin Helsingin suunnitelmallisen kehittämisen voimannäytteenä.

Euroopan kaksi pääkaupunkia ovat kehittäneet varakeskustan, jotta varsinaiseen keskustaan suuntautuvat paineet vähenisivät. Nämä ovat Pariisin La Défense ja Helsingin Pasila, jotka ovat molemmat saaneet osakseen huomiota ja kritiikkiä.

Teollistumisen läpimurtoa seurannut nopean kaupungistumisen aiheuttama asuntopula loi Fredriksbergin esikaupungin viime vuosisadan lopulla.

1960-luvun rakennemuutos, voimakas kaupungistuminen, autoistuminen ja usko jatkuvaan kehitykseen toivat Pasilan vielä tehokkaamman rakentamisen ajankohtaiseksi. Pasilaan suunniteltiin aluksi vain toimisto- ja liiketilaa, mutta myöhemmin alueen imagoa haluttiin pehmentää rakentamalla myös asuntoja. Päädyttiin nämä yhdistävään asuntoalueeseen.

Suunnitelmat ovat aina kuvastaneet aikaansa. Pasilaa onkin leikillisesti kutsuttu myös koelaboratorioksi, jossa on toteutettu vuosikymmenien ajan aktiivista kaupunkisuunnittelua. Osa suunnitelmista on silti jäänyt toteutumatta.

Rakentamalla Pasilaa on voitu säilyttää Helsingin keskustan vanhaa rakennuskantaa, toteuttaa asuntopoliittisia tavoitteita ja pitää yllä korkeaa joukkoliikenneosuutta. Samalla keskustasta on voitu tarjota tiloja keskustahakuisille toiminnoille.

Fredriksbergistä Pasilaksi

Pasilan menneisyys kuvastaa hyvin Suomen ja ennen kaikkea Helsingin yhdyskuntarakenteen kehittymistä sekä teollistumisen vaiheita.

Ennen esikaupunkiasutuksen syntymistä nykyisen Pasilan alueella oli kaksi tilaa, Pikku Haapalahden kylään kuuluneet Fredriksberg ja Böhle. Tiloilla elettiin maalaiselämää 1800-luvun jälkipuoliskolle asti, jolloin teollistuminen pääsi Suomessakin käyntiin.

Fredriksbergin tilan alueiden halki rakennettiin rautatie vuonna 1862. Se johti esikaupunkiasutuksen muodostumiseen Böhlen tilan maille.  Helsingin keskustan vuokratonttien tarjonta ei riittänyt, joten Böhlen tilan haltija Julius Wilhelm Kronqvist aloitti vuokraustoiminnan maillaan. Vuosina 1894-95 hän antoi vuokralle ensimmäiset tontit Fredriksbergin tilan mailla sijainneen junaseisakkeen läheltä.

Böle tarkoittaa uudistilaa ja on aikoinaan esiintynyt myös muodossa Böhle. Böle on nykyisinkin Pasilan ruotsinkielisenä nimenä.

Suomenkielisen nimen Pasila sai Fredriksbergin tilan pitkäaikaisen vuokraajan Karl Pasilan mukaan. Hän piti kauppaa ja tuli niin tunnetuksi, että hänen nimeään alettiin käyttää Fredriksbergin suomenkielisenä vastineena.

Vasta vuonna 1927 Pasila vahvistettiin Fredriksbergin esikaupungin suomenkieliseksi nimeksi.

Liikenteen solmukohta ja liikekeskus

Fredriksbergin pysäkki avattiin henkilöasemana vuonna 1890. Asema mahdollisuuksineen alkoi kiinnostaa maamme eturivin arkkitehtejä.

Ajatus päärautatieaseman sijoittamisesta Pasilaan on peräisin Eliel Saarisen Suur-Helsingin asemakaavaehdotuksesta vuodelta 1918. Aseman molemmin puolin esitettiin tiivistyvää kaupunkirakennetta. Alvar Aalto palasi Saarisen suunnitelmaan vuonna 1964. Hän ehdotti Pasilaan erillistä liikekeskusta. Myöhemmin syntyi ajatus kehittää Pasilaa keskustan laajenemisalueena. Itä-, Länsi- ja Keski-Pasila esiteltiin vuoden 1971 yleiskaavassa.

Pasila on Helsingin keskeinen kaupunginosa, joka jaetaan nykyisin neljään osa-alueeseen, jotka ovat Keski-Pasila, Itä-Pasila, Länsi-Pasila ja Pohjois-Pasila.

Pasila on pääosin 1970- ja 80-luvuilta peräisin olevaa tiivistä kaupunkirakentamista, jonka ratapiha jakaa. Länsi- ja Itä-Pasilan alueet on erotettu ratapihasta toimistorakennusten vyöhykkeellä. Keskelle jäävää ratapihaa hallitsevat rautatiekiskot, Pasilan asema ja punatiiliset veturitallit. Kaikki Helsingistä lähtevät junat pysähtyvät Pasilan asemalla, josta raideliikenne haarautuu. Pasilasta lähtien junat suuntaavat rantaradalle tai pääradalle. Rantarata vie Turkuun ja päärata Ouluun asti.

Pasilan asema ja Rauhanasema

Pasilan rautatieasema oli rakennuksena kooltaan melko pieni, mutta 1920-luvulla saatiin hieman suurempi, kun Karjalasta siirrettiin paikalle uusi asema.

Tämä talo oli rakennettu vuonna 1915 Vammeljoen rautatieasemaksi Karjalan kannakselle, Uudenkirkon pitäjään. Uusklassista tyyliä edustava rakennus siirrettiin vuonna 1923 Pasilaan.

Rauhanliitto osti asemarakennuksen, kun se kävi jo toistamiseen liian pieneksi. Vuonna 1984 rakennus siirrettiin kokonaisena Veturitorille Museoviraston ehdotuksesta. Nykyisin rakennus tunnetaan Rauhanasemana.

Vuonna 1990 rakennettu Pasilan asemarakennus sijaitsee pilarien varassa raiteiden yläpuolella. Asemaa varten rakennettiin silta Itä-Pasilasta Länsi-Pasilaan. Sillan yhteyteen tuli kansi asemaa ja toria varten. Asemalla on monipuoliset palvelut matkustajille.

Matkustajamäärällä mitattuna Pasilan rautatieasema on Suomen toiseksi suurin Helsingin päärautatieaseman jälkeen. Näiden kahden aseman välillä kulkee vuodessa noin 25,7 miljoonaa matkustajaa, mikä kertoo myös rataosuuden vilkkaasta käytöstä.

Pasilan konepaja, veturitallit ja Toralinna

Helsingin rautatieaseman tuntumaan 1861 perustettu Helsingin konepaja kävi liikenteen kasvaessa ahtaaksi. Osa toiminnasta oli siirrettävä muualle. Vaunujen valmistus- ja korjaustyöt sekä niitä varten rakennettava uusi työpaja sijoitettiin Fredriksbergiin.

Pasilan konepaja aloitti toimintansa vuonna 1903, kun elettiin vahvaa nousukautta. Pasilan konepajan alue oli kuin oma kaupunginosa, sillä neljäntoista hehtaarin alueella oli tarjolla monipuolisia palveluita.  Siellä oli kauppa, lääkäri, sairausavustuskassa, huoltokassa, voimalaitos, oppilaskoulu sekä omat urheilun ja kulttuurin harrastuspiirit. Teollisuushalleissa rakennettiin lähes kaikki Suomen rautateillä tarvittu vaunukalusto sadan vuoden ajan. Parhaimmillaan alueella työskenteli lähes 2 000 henkeä, ja se oli yksi Helsingin suurimmista teollisista työpaikoista.

Pasilan rautatieaseman eteläpuolella sijaitsevat Pasilan veturitallit. Veturitalleja on rakennettu monessa vaiheessa vuodesta 1899 lähtien. Laajimmillaan ne olivat 1950-luvun alkupuolella. Punatiilestä rakennetut veturien tallit kiertyvät rakennuksen keskellä olevan kääntölavan ympärille. Kahta talliyksikköä yhdistää kolmikerroksinen konttorirakennus. Vastaavan tyylisiä tiilisiä veturitallirakennuksia on säilynyt maassamme usealla paikkakunnalla, mutta Pasilan veturitallit ovat Suomen suurin ja arkkitehtonisesti arvokkain veturitallikokonaisuus. 1990-luvulla konepajan toiminta siirrettiin muualle ja teollisuusrakennukset suojeltiin.

Toralinna on pitkä kolmikerroksinen punatiilirakennus Pasilankadulla. Se rakennettiin rautatieläisten asunnoiksi vuonna 1899. Aikoinaan siellä asuivat veturinkuljettajat ja -lämmittäjät perheineen. Toralinna on arkkitehti Bruno Granholmin suunnittelema. Toralinnan pihapiiri muodostaa kokonaisuuden, johon kuuluu myös pienempiä puurakennuksia sekä komeat lehmuskujat. Yli satavuotias yhteisö tunnetaan myös nimillä kivimuuri ja stenari. Talo jäi tyhjilleen 1980-luvun puolivälissä, kun VR ei enää tarvinnut sitä. Kunnostettu rakennus kuuluu nykyisin Pasilan suojeltuun ratapiha-alueeseen ja on edelleen asuinkäytössä. 

Puu-Pasila

Nopean kaupungistumisen aiheuttama asuntopula synnytti Fredriksbergin esikaupungin, jota alettiin kutsua Puu-Pasilaksi. Se rakennettiin vuosina 1895-1905. Metsäisessä rinteessä sijainnut Puu-Pasila muistutti kaupunkikuvaltaan ja rakennuskannaltaan Tampereen Pispalaa. Alueella asui pääasiassa työläisiä.

Vuokratonteille rakentaminen oli hallitsematonta. 1900-luvun alussa kaupunki puuttuikin tonttien vuokraustoimintaan, mutta rakentamista se ei kuitenkaan vähentänyt. Yhtenäistä arkkitehtonista tyyliä ei Puu-Pasilaan syntynyt, sillä alueelle siirrettiin rakennuksia muualta sekä käytettiin saatavilla olevaa materiaalia.

Senaatti teki päätöksen Pasilan yhdistämisestä Helsingin kaupunkiin vuonna 1912. Päättäjien näkökulmasta Pasila oli kaupungin laajenemisaluetta. Alueelle ulotettiin vesijohdot ja rakennettiin viemäriverkosto. Kaupunginosaa pidettiin kuitenkin tilapäisenä, eikä perusparannuksiin haluttu siksi kuluttaa kaupungin varoja.

Vuodesta 1940 lähtien vuokratonttien sopimuksia jatkettiin yhä lyhyemmissä jaksoissa. Vuonna 1965 osa vuokrasopimuksista päättyi. Vuokrataloja ei enää kunnostettu, koska tulevaisuus näytti epävarmalta. Talojen asukkaat vaihtuivat usein, ja vähitellen myös palvelut karsiutuivat.  Puu-Pasilan järjestelmällinen purkaminen alkoi vuonna 1977. 

Kylämäinen yhteisö

Pasilan työväenesikaupungin sysäsi alkuun teollistumisen varhaisin murros, mutta 1960- ja 70-lukujen rakennemuutos hävitti sen.

Maaltamuuttajien rakentama asuinympäristö kukoisti Pasilassa vuosikymmeniä. Se helpotti välivaiheena ihmisten sopeutumista kaupunkimaisempaan asumiseen.

Virallisesti Pasila oli väliaikainen asuinalue, mutta asukkailleen se oli asuinympäristö, jota arvostettiin ja johon kiinnyttiin. Viihtyisä ympäristö mahdollisti pasilalaisen elämänmuodon, jossa maalais- ja kaupunkilaiselämä yhdistyivät. Pasilasta ei haluttu muuttaa pois.

Puurakennukset, pihat istutuksineen ja ympäröivä luonto toivat maalaistunnelmaa. Tiivis asutus puolestaan teki sosiaalisesta elämästä vilkasta. Naapuriapua annettiin ja yhteistiloja siivottiin vuorotellen, mikä oli Pasilassa tavanomaisempaa kuin kaupunkiyhteisöissä yleensä. 

Pasilassa ihmiset tunsivat toisensa, monet jopa vuosikymmenien ajan.  Alueella oli toki olemassa oma sosiaalinen hierarkiansa, jonka huipulla olivat kanta-pasilalaiset talonomistajaperheet.

Pasilan entisten asukkaiden mukaan Puu-Pasilassa arvostettiin rauhallisuutta, luonnon läheisyyttä, vanhoja taloja pihoineen sekä asukkaiden välistä yhteisöllisyyttä.

Pasila – purkamista ja rakentamista

Itä-Pasilan rakentaminen alkoi vuonna 1972. Se edusti uutta kaupunkirakentamista, jossa liikenne ja jalankulku erotettiin omille tasoilleen. Varsinkin toimistotalot rakennettiin massiivisiksi.

Länsi-Pasilan asemakaava hyväksyttiin vuonna 1979. Vanhat rakennukset purettiin muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Asuntokorttelit rakennettiin pienipiirteisempinä ja matalampina kuin Itä-Pasilassa. Länsi-Pasilaa on yleisesti pidetty Itä-Pasilan vastakohtana.

Asukkaita koko Pasilassa on nykyisin lähes 10 000. Työpaikkoja alueella on noin 25 000, joka on yli 2 000 asukasta neliökilometrillä. Suurimmat työllistäjät ovat muun muassa hallinnolliset tahot, Messukeskus, Monitoimihalli ja Yleisradio.

Muutosvauhti on ollut huima, sillä vuonna 1976 Pasilan puutaloissa asui noin 600 ihmistä. He lähtivät vasta, kun katepillarit alkoivat työntää rakennusten seiniä nurin.

Itä-Pasila

Pienteollisuus- ja varastoalueen tilalle rakennettu Itä-Pasila on koettu imagoltaan Länsi-Pasilaa kovemmaksi. Sitä ryhdyttiin suunnittelemaan tekniikkaa ja tehokkuutta arvostaen.

Liikenteen hallitsevuus, kaksitasoinen kaupunkirakenne ja massiivinen betonielementtirakentaminen ovat tunnusomaista työväenluokkaisena pidetylle alueelle.

Toimitilaa syntyi runsaasti ja monet keskustassa hajallaan sijainneet virastot ja yritykset muuttivat Itä-Pasilaan. Pasilan rakentamisen katsotaan säilyttäneen Helsingin keskustan vanhaa kaupunkirakennetta purkamiselta. Ja toisaalta ydinkeskustasta vapautui tiloja asumiselle, kun toimistoja siirtyi Pasilaan.

Itä-Pasilan asuntorakentaminen tapahtui vuosina 1974-1978, jolloin alueella aikaisemmin olleet puiset varastorakennukset purettiin. Tilalle rakennettiin erikorkuisia betonielementtitaloja, joista monia on 2000-luvulla alettu peruskorjata.

Itä-Pasila ja Merihaka muistuttavat liikenneratkaisuiltaan toisiaan. Molemmat kaupunginosat on tiiviisti rakennettu, ja rakennuskannassa on myös tornitaloja. Jalankulku on pääosin omalla betonikannellaan katuverkon yläpuolella.

Itä-Pasilaan toteutuneet Helsingin kaupungin rakentamat katu-, silta- ja muut kunnallistekniset rakenteet ovat saaneet hyvää palautetta. Itä-Pasilassa toteutettu katulämmitys ja jalankulkusiltoihin liittyvät yleisöhissit olivat tässä laajuudessa uutta Suomessa. Itä-Pasilan laaja kaksitasoinen kaupunkirakenne on eurooppalaisittainkin ainutlaatuinen.

Liikenneyhteydet Itä-Pasilaan ovat sujuvat, sillä alueen länsilaidalla sijaitsee rautatieasema. Asemalta kulkee useita poikittaisliikenteen bussilinjoja ja kaksi raitiolinjaa. Mäkelänkadulta alueen itälaidalta kulkee busseja parin minuutin välein keskustaan. Raitiotien ensimmäinen vaihe Itä-Pasilan läpi Pasilan rautatieasemalle valmistui vuonna 1976.

Itä-Pasilaan syntyi noin 11 000 uutta työpaikkaa lähinnä toimistotaloihin. Asukkaita aikaisemmin harvaan asuttuun Pasilaan muutti noin 5 000.

Itä-Pasilassa sijaitsee useita tärkeitä virastoja ja laitoksia, kuten esimerkiksi Messukeskus, Helsingin pääkirjasto, Helsingin hovioikeus, Tiehallinto, Destia, Maanmittaushallitus, Etelä-Suomen lääninhallitus, Eläketurvakeskus, AKAVA ja YTV.

Itä-Pasila on muuttunut vehreämmäksi puistojen rakentamisen myötä ja katuja reunustavien puiden kasvettua täysimittaisiksi.

Länsi-Pasila

Länsi-Pasila rakennettiin vuosina 1979-1989 vanhan Puu-Pasilan tilalle. Sen suunnittelijat osasivat ottaa opiksi aiemmin valmistuneesta Itä-Pasilasta. Keskiluokkaisesta Länsi-Pasilasta tuli pehmeäksi mielletty kaupunginosa. Ja Helsinki saavutti Länsi-Pasilassa hyvän eurooppalaisen rakentamisen laadun.

Uuteen Länsi-Pasilaan muuttivat ensimmäiset asukkaat vuonna 1981, jolloin vanhan Pasilan purku vielä jatkui. Muutama Hertanmäen puutalo jätettiin muistuttamaan Länsi-Pasilan menneisyydestä.

Länsi-Pasilan nykyinen asemakaava hyväksyttiin vuonna 1979. Itä-Pasilan betonin ja geometrisen mittakaavan vastapainoksi Länsi-Pasilassa painotettiin pehmeämpää punaista tiiltä rakennusmateriaalina, kaarevia katuja, puistoja ja vihreyttä. 1980-luvulla rakentuneen punatiilisen alueen korttelit ryhmiteltiin maastonmuotojen mukaan muodostamaan vihreitä sisäpihoja ja vaihtelevia katunäkymiä. Länsi-Pasilassa toimistojen määrä rajattiin lähinnä liikennemelun häiritsemään ratapihan puoleiseen reunaan, ja pääosa alueesta suunniteltiin asuntokortteleiksi. Suunnittelun lähtökohtina painottuivat helsinkiläinen rakentamistapa, Pasilan topografia, historia ja Keskuspuiston läheisyys.

Suljettu kaupunkimainen korttelirakenne ja puutarhakaupungin luonnonläheisyys yhdistyivät jyrkkäpiirteiseen topografiaan niin, että luonnollinen maasto säilyi. Myös kaupungin toteuttamien katu- ja torialueiden taso oli kehittyneempää Itä-Pasilaan verrattuna.

Länsi-Pasilassa sijaitsee nykyisin muun muassa Pasilan poliisitalo, Yhtyneiden Kuvalehtien toimitustalo, Eläkevakuutusyhtiö Etera ja Lemminkäinen Oy.

Länsi-Pasilaan on rakentumassa Forum Virium Center. Siitä tulee high tech -teknologioiden, digitaalisten sisältöjen ja niihin liittyvien palveluiden kohtaamispaikka. Hankkeen osapuolina ovat Yleisradion eläkesäätiö ja Sponda Oyj.  Forum Virium Center nousee Ilmalankujalle, joten se tulee sijoittumaan lähelle Yleisradion ja MTV3:n toimitiloja.

Eteläinen Pasila

Nordenskiöldinkadulla sijaitsevan Auroran sairaalan ensimmäinen rakennus valmistui vuonna 1914 kulkutautisairaalan rakennukseksi. Puistomaisen alueen muodostava sairaala eri-ikäisine rakennuksineen on edelleen käytössä. Sairaalan perusti aatelista syntyperää oleva Aurora Karamzin, joka oli sosiaali- ja diakoniatyön uranuurtaja Suomessa.

Aleksis Kiven kadun ja Savonkadun risteyksen tuntumassa on Eläintarhan ala-aste. Pasilan suomenkieliset lapset siirtyivät opiskelemaan kouluun, joka valmistui vuonna 1915. Koulu on Helsingin ensimmäisen kaupunginarkkitehdin Karl Hård af Segerstadin suunnittelema.  Aatelismiehen arkkitehtuurille oli tunnusomaista koristeellisuus ja jykevyys, mitkä piirteet ovat nähtävissä myös Eläintarhan ala-asteen koulurakennuksessa.

Keski-Pasila

Pääradan ja rantaradan avauksista lähtien rautatiet ovat vaikuttaneet Keski-Pasilan kehitykseen ratkaisevasti. Pasilan rautatieasema, joka on matkustajamäärältään Suomen toiseksi suurin Helsingin rautatieaseman jälkeen, on Keski-Pasilassa. Kaikki lähi- ja kaukoliikenteen junat pysähtyvät Pasil

assa, mikä hajauttaa päärautatieaseman ruuhkia sopivasti.

Keski-Pasila sijaitsee noin kolmen ja puolen kilometrin päässä Helsingin keskustasta pohjoiseen. Se on laaksomainen tila Länsi- ja Itä-Pasilan välissä. Toimistorakennusten rivistö muodostaa Keski-Pasilan maisemaan selvästi rajatun länsi- ja itäreunan. Etelässä alue rajautuu Nordenskiöldinkatuun ja pohjoisessa väylämäiseen Hakamäentiehen.

Keski-Pasilan pohjoispuolella on Hartwall Areena, josta on tullut monipuolinen tapahtumakeskus. Pohjoisosassa, osittain entisen kaatopaikan alueella, on myös laaja VR:n henkilöjunien varikkoalue. Ennen Hartwall Areenan rakentamista ja VR:n laajennuksia tällä Pikku-Pasilan alueella oli puutaloasutusta. Alueella olivat muun muassa entisen Fredriksbergin tilan rakennukset.

Keski-Pasilan suunnittelu alkoi jo 1970-luvulla, mutta vasta Vuosaaren sataman rakentamisen ansiosta vapautui tilaa maanvaraiselle rakentamiselle. Alueen tarkempi asemakaavoitus alkoi vuonna 2006. Keski-Pasilan rakentaminen alkaa noin vuonna 2010.

Vuosaaren sataman valmistuttua vuonna  2008 tavaraliikenne siirtyi pois Keski-Pasilasta. Suuri osa ratapihaa vapautui muuhun käyttöön, joten alueelle on kaavoitettu tornitaloja asumiskäyttöön ja toimitiloiksi. Myös Suomen ensimmäisten pilvenpiirtäjien rakentamismahdollisuuksia Keski-Pasilaan on kartoitettu.

Keski-Pasilaan, rautatieaseman tuntumaan tulee uusi keskusta. Se yhdistää rautatien erottamat Itä- ja Länsi-Pasilan alueet eheäksi kokonaisuudeksi. Palvelu- ja kulttuuritoimintoja rakennetaan pääasiassa Pasilan aseman viereen, keskustakorttelin alueelle. Uusi asuinalue tulee Pasilan sillan pohjoispuolelle.

Pohjois-Pasila

Pohjois-Pasila sijaitsee Hakamäentien pohjoispuolella, pääradan ja Keskuspuiston välissä. Alue kuului aikoinaan Huopalahden kuntaan. Suurimman osan siitä muodostaa VR:n huoltoratapiha, Ilmalan varikko, Itellan pääkonttori, postin lajittelukeskus ja Pohjolan Liikenteen varikko. Alueen länsireunaan, Keskuspuiston rajalle, on suunniteltu uutta asuntoaluetta.

Pohjois-Pasila on muuttumassa asuntoalueeksi 2010-luvulla. Keskuspuiston reunaan ja nykyisen maaliikennekeskuksen paikalle suunnitellaan asuntoja yli 4 000 asukkaalle.  Alueelle on tulossa myös uusia toimistotaloja, ja työpaikkojen määrä tulee lähes kaksinkertaistumaan. Toimistotalot nousevat aivan rantaradan tuntumaan.

Itellalla on Pohjois-Pasilassa maata 20 hehtaaria ja yhtiö omistaa siellä useita rakennuksia. Rekka- ja jakeluautojen liikennöinti vähenee Metsäläntiellä vuonna 2014, kun kuljetusyhtiö Schenker ja Itellan kirjeiden lajittelukeskus muuttavat pois alueelta.

Ilmala

Ilmalan vaiheet ratapiha- ja kaatopaikka-alueena ovat muuttuneet näkymiksi kaupunkimaisesta media- ja yrityskylästä asuinalueineen.

Nimensä Ilmala sai ilmatieteen havaintoaseman ja observatorion mukaan, jotka rakennettiin nykyisten vesitornien paikkeille 1910.

Aluetta leimaavat edelleen näyttävät Vesilinnat, joista ensimmäinen eli Ilmala 1 rakennettiin vuonna 1959 ja Ilmala 2 vuonna 1967. Vesilinnat tullaan säilyttämään alueen maamerkkeinä. Ilmala tunnetaan myös Yleisradion ja MTV Oy:n sijaintipaikkana.

Yleisradion toiminta alkoi Pasilassa jo 1920-luvulla. Alueen vanhin rakennus on Vanha Lähetyskeskus vuodelta 1927. Toinen historiallisesti arvokas, suojeltu rakennus on TV-tuotantokeskuksen studio-osa. Alueen rakennuskanta sisältää rakennuksia kaikilta vuosikymmeniltä 1920-luvulta lähtien.

Ilmalan aseman ja postin nykyisen toimistorakennuksen välinen alue on entistä kaatopaikka-aluetta, joka vaatii maaperän kunnostamista ennen rakentamista. Helsingin kaupungin puhtaanapitolaitoksen pääkaatopaikka vuosina 1949-1963 sijaitsi suoalueella Ilmalan aseman pohjoispuolella. Tätä ennen siellä oli VR:n oma kaatopaikka. Maaperän kunnostamisen jälkeen alueelle voidaan harkita työpaikkarakentamista.

Ilmalan alueen uudet suunnitelmat toteutuvat vaiheittain. Yhdessä ne tulevat muodostamaan Pasilan asemalta Ilmalan asemalle saakka ulottuvan yhtenäisen, tiiviin kaupunkirakenteen.

Käpylän liikuntapuisto

Käpylän liikuntapuiston alue oli merkitty maisemapuistoksi jo Eliel Saarisen Suur-Helsingin asemakaavassa. Suosittu liikuntapuisto on ympärivuotisessa ja monipuolisessa käytössä sekä hyvien liikenneyhteyksien äärellä.

Vuodesta 1976 puistossa on pelattu Hesa-Cup -jalkapalloturnaus, johon on osallistunut parhaimmillaan satoja joukkueita kymmenistä maista.

Pyöräilystadion Velodromi rakennettiin Käpylän liikuntapuiston alueelle vuoden 1940 olympialaisten pyöräilylajeja varten. Olympialaiset eivät toteutuneet suunnitelmien mukaan, mutta rakennukset säilyivät sodissa. Velodromin suunnitteli arkkitehti Hilding Ekelund. Ensin funktionalismia edustava Velodromi kaavailtiin rataosaltaan rakennettavaksi puusta, mutta se valettiin kuitenkin teräsbetonista. Katsomotilaa rakennettiin 6 700 henkilölle ja laitoksen akselipituus oli 166,8 metriä sekä leveys 98,5 metriä. Käpylän velodromi on  ainutlaatuinen Suomessa.

Pasilan tulevaisuuden hankkeita

Pasilan uusia alueita on visioitu neljälle osa-alueelle Keski- ja Pohjois-Pasilaan, Ilmalaan ja Konepajan alueelle, jonne tullaan kaavoittamaan yhteensä 150 hehtaarin kerrosala asumiseen, palveluille ja liiketiloiksi. Toteutus jakautuu vuosille 2007-2040, joten kaavoitustilanne vaihtelee alueittain suuresti.

Joukkoliikenteeseen liittyviä suunnitelmia ovat Pisara-rata, joka kiertäisi Pasilan asemalta Hakaniemen, ydinkeskustan ja Töölön kautta takaisin Pasilaan. Pasilan metrolinja puolestaan kulkisi Pasilan asemalta Töölön, keskustan ja Katajanokan kautta mahdollisesti Kruunuvuorenrantaan saakka.

Aiemmin Pasila miellettiin hallitsevasti  Itä- ja Länsi akselille. Ne ovatkin olleet kuin kaksi erilaista kulttuuria. Tulevaisuuden Pasila siirtyy vastakohtaistavasta asetelmasta laajempaan kokonaisuuteen.

Pasila pysyy yleisen huomion kohteena edelleen keskeisen sijaintinsa, vilkkaan liikenteensä, hallinnollisen, taloudellisen sekä median vahvan keskittymisen vuoksi. Uudet rakennushankkeet tekevät entisestä Helsingin laajenemisalueesta yhä itsenäisemmän liikekeskustan.

Kuvat: Helsingin kaupunginmuseon kuva-arkisto