Kruunuvuorenrannan nimistö vie aikamatkalle

Kruunuvuorenranta on ollut Laajasalon kaupunginosan osa-alue vuoden 2013 alusta lukien. Aiemmin alueen nimi oli virallisesti Tahvonlahti (ruots. Stansvik). Tämä nimi on yhä käytössä Tahvonlahdenniemen ja Nuottaniemen välillä lainehtivan lahden nimenä.

Kruunuvuorenrannan nimi on syntynyt spontaanisti suunnittelun myötä 2000-luvun alkuvuosina. Nimi perustuu komealla paikalla sijaitsevan alueen todellisen kruunun, Kruunuvuoren, nimeen. Myös Kruunuvuorenselän merialueen nimi on vaikuttanut nimen valintaan.

Uudessa Kruunuvuorenrannassa on kahdeksan omaleimaista suunnittelualuetta: Borgströminmäki, Gunillankallio, Haakoninlahti, Hopealaakso, Kaitalahti, Koirasaaret, Kruunuvuori ja Stansvikinnummi. Borgströminmäki on oikeastaan osa Tullisaaren osa-aluetta ja Gunillankallio kuuluu virallisesti Yliskylään, mutta alueiden suunnittelutyö kytkeytyy Kruunuvuorenrannan kokonaisuuden suunnitteluun ja kehitykseen.

Borgströminmäki

Borgströminmäen nimi kumpuaa liikemies, kauppaneuvos Henrik Borgströmistä (1799–1883), joka omisti Tullisaaren eli Tuurholman kartanon vuodesta 1838 lähtien. Perikunta hallitsi kartanoa aina vuoteen 1910 asti. Henrik Borgströmin mukaan oli nimetty jo aiemmin Henrik Borgströmin tie (1953) sekä Henrik Borgströmin polku ja Henrik Borgströmin puisto (molemmat 1999).

Borgströminmäen nimistössä jatkettiin jo vanhan Yliskylän puolella aiemmin esiteltyä teemaa, joka liittyy keskiaikaisen meritien satamapaikkoihin. Kruunuvuorenselkä on ollut merkittävä osa tätä reitistöä. Näin nimistöön saatiin uutuuksina Jurmonkuja, Rosalankuja ja Föglönkuja. Jurmo on Korppoon kuntaan kuuluva saari ja kylä Kökarin ja Hiittisten välimaastossa. Rosala puolestaan on Hiittisten saaristossa Rosalan saaressa sijaitseva kylä, ja Föglö on saariryhmä ja kunta Ahvenanmaan saaristossa. Kujien nimet vahvistuivat asemakaavassa syksyllä 2013.

Kaitalahden ja Tahvonlahden välinen kanjonimainen luontoalue on saanut asemakaavassa nimen Kaitalahdenkuru (kuru = veden uurtama kapea, syvä laakso). Vuorilahdenpolku johtaa etelässä Vuorilahdelle.

Gunillankallio

Gunillankallion nimen innoittajana on Gunillantiestäkin (1968) tuttu Gunilla Svanström, joka hallitsi Degerön kartanoa vuosina 1687–1709. Muita tämän vaikutusvaltaisen Gunillan mukaan nimettyjä kohteita ovat Gunillankuja (1968), Gunillanpolku (1968), Gunillanraitti (1994), Gunillankulma (2012) sekä Gunillankallioksi vuonna 2012 nimetty kallioinen puistoalue.

Lorentzinkallion ja Lorentzinkujan nimet liittyvät alueella jo aiemmin käytettyyn nimistön aihepiiriin, johon on löydetty Degerön (Laajasalon) kartanon omistajia. Nimi on annettu vapaaherra, everstiluutnantti Lorentz Mellinin (n. 1670­–1744) mukaan. Lorentz Mellin oli naimisissa Degerön kartanon tyttären Anna Kristina Brunowin (Gunilla Svanströmin ja Karl Brunowin tytär) kanssa. Lorentz Mellin omisti Degerön kartanon vuosina 1709–1736.

Muita saman aihepiirin nimiä alueella ovat Mellinintie, Otonkuja sekä Taubenkuja. Mellinintiellä on muistettu paitsi edellä mainittua Lorentz Melliniä, myös hänen tytärtään Sofia Elisabet Melliniä (synt. 1716) mukaan. Sofia Mellin hallitsi Degerön kartanoa leskenä ennen toisen avioliiton solmimista vuosina 1742–1751.  Mellinintie, Otonkuja ja Taubenkuja ovat vahvistuneet asemakaavassa vuonna 2012.

Otonkujan nimi on annettu Sofia Mellinin ensimmäisen aviomiehen, vapaaherra, luutnantti Otto Armfeltin (1710–1742) mukaan, joka hallitsi Degerön kartanoa vuosina 1736–1742. Taubenkujan nimi tulee taas Sofia Mellinin toiselta aviomieheltä, everstiluutnantti Otto Ludvig Taubelta (1712–1774), joka tuli Degerön omistajaksi vuonna 1752 avioiduttuaan leskeksi jääneen Sofian kanssa.

Haakoninlahti

Haakoninlahden laaja suunnittelualue on saanut nimensä viereisen merenlahden, Haakoninlahden, mukaan. Haakoninlahden alun perin ruotsinkielinen nimi Håkansvik esiintyy ainakin jo 1600-luvun asiakirjoissa. Helsingin pitäjän sisämaan kylille myönnettiin nautintaoikeuksia saariston kala-apajille mm. päivätöitä, saalisosuuksia tai veneen hankintaan osallistumista vastaan. Satamapaikoista Håkansvik lienee ollut määrätty Hakunilan (Håkansböle) ja Stansvik Tapaninkylän (Staffansby) apajaksi.

Kruunuvuorenselkä on ollut Helsingin tärkein meriliikenneväylä lännestä itään aina keskiajalta lähtien. Tästä lähtökohdasta käsin nimistötoimikunta ideoi keväällä 2009 Haakoninlahden uusia kaavanimiä kahden aihealueen piiristä. Ensinnäkin todettiin, että sotamarsalkka, kreivi Augustin Ehrensvärdin (1710–1772) mahtava saaristolaivasto on ollut tuttu näky Kruunuvuorenselällä ja siten myös Haakoninlahdelta käsin katseltuna. Tästä aihepiiristä ideoitiin nimet Brynhildankuja, Disankatu ja Disankuja, Hemmemankuja, Pojamankatu, Turumankatu ja Udemankuja sekä aihepiiriä selittävät Saaristofregatinpuisto sekä keskeinen Saaristolaivastonkatu ja Saaristolaivastonkuja. Ruotsalaissyntyisen Ehrensvärdin suomalaisuusharrastuksen mukaisesti saaristofregatit olivat saaneet suomen kielen mukaiset nimet. Hemmema ja Udema olivat kolmimastoisia saaristofregattiluokkia (Hemmema = Hämeenmaa, Udema = Uusimaa), kun taas Pojama ja Turuma olivat kaksimastoisia saaristofregattiluokkia (Pojama = Pohjanmaa, Turuma = Turunmaa). Brynhilda oli vuonna 1776 valmistunut Pojama-luokan kaksimastoinen saaristofregatti, Disa oli Brynhildaa 12 vuotta varhaisempi saaristofregatti.

Nimistöä täydentämään valittiin muutama nimi, jotka kumpuavat alueen öljysatamamenneisyydestä. Aihepiiriksi valikoitui Suomen Tankkilaiva Oy:n Laajasalon öljysatamassa vierailleet tankkilaivat. Näin kartoille saatiin Wiirinaukio, Wiirinkallio, Wiirinlaituri, Wirma ja Wisa. S/T Wiiri liikennöi vuosina 1947–1958 ja toi Laajasalon öljysataman ensimmäisen öljylastin 27.11.1951. Wirma I liikennöi vuosina 1956–1965 ja Wirma II vuosina 1966–1972, kun taas Wisaa nähtiin Laajasalossa vuosina 1952–1954.

Haakoninlahden eteläosan nimistöön esitettiin nimiä, jotka liittyvät Haakoninlahteen liikennöineisiin höyrypursiin. Höyrypursiliikenne oli voimissaan 1800–1900-lukujen taitteessa. Tästä aihepiiristä kumpuavat Astridinkatu, Ellidankuja, Frejankuja, Ilonpuisto sekä Mirandankatu ja Mirandankuja.

Haakoninlahden nimistöä täydentävät lisäksi Haakoninlahdenkatu, Haakoninlahdenlaituri ja Haakoninlahdenpuisto (Haakoninlahden mukaan), Huttuvadinpuisto (Huttuvati-nimisen lammen mukaan), Koirasaarentie (Koirasaaren mukaan), Stansvikin rantakatu ja Stansvikinranta (Stansvikin mukaan) ja Varisluodonkatu (Varisluodon mukaan).

Hopealaakso

Hopealaaksoksi nimetyltä alueelta on tietoja varhaisesta kaivostoiminnasta ainakin 1700-luvulta lähtien. Alue on hyvin mineraalipitoista, ja raudan lisäksi alueelta on louhittu myös hopeamalmia vuosina 1787‒1789. Hopeakaivos nykyisen Kaitalahden puolella on nyt maisemoitu.

Hopean louhinnan aihepiiristä saivat innoituksensa nimet Hakkukuja, Hopeakaivoksentie, Kaivoskallio, Kuilukaari ja Kuilukuja. Nimistöön lisättiin vuonna 2014 vielä Kaivossepänkuja Stansvikissa sijaitsevassa Kaivoshuvilassa vuosina 1787–1799 asuneen kaivosseppä Bomanin mukaan. Vanhojen manttaalikirjojen mukaan kaivosseppä Boman ja hänen vaimonsa Greta olivat 1700-luvun lopulla Stansvikin ainoat asukkaat.

Alueella vanhastaan kulkeva Päätie on nimetty jo ennen alueen liittämistä Helsingin kaupunkiin (1946). Nimen perustelusta ei ole tallessa tarkkaa tietoa, mutta yhteydellä on ollut nimeämisen aikoihin alueen päätien asema. Tästä on johdettu myöhemmin Pääpolku (1988).

Kaitalahti

Merenlahden nimi Hålvik asiakirjoissa 1600-luvulta lähtien. Suomenkielinen käännösmukaelma Kaitalahti on otettu käyttöön vuonna 1953 (hål = kapeasuinen lahti). Joissakin vanhoissa lähteissä esiintyy myös suomennos Reikälahti, mutta Kaitalahti on lopulta vakiintunut suomenkieliseksi nimeksi. Merenlahden nimi on Kaitalahti–Hålviken, mutta asuinalueen nimi on Kaitalahti–Hålvik.

Osassa Kaitalahtea on voimassa vuonna 1987 hyväksytty asemakaava, jossa ovat vahvistuneet Kaitalahdentie (alun perin 1953), Kaitalahdenkuja (1958), Kaitalahdenpolku (1987), Kaitalahdenpuisto (1988) sekä Kaitalahden venesatama (1987). Lisäksi alueelta löytyy Kalaniemenkuja (1958). Tämä nimi liittyy alueella harjoitettuun kalastukseen; seudulla on asunut myös ammattikalastajia.

Koirasaaret

Koirasaaret sijaitsevat Kruunuvuorenrannan eteläisimmässä osassa. Koirasaaret muodostuvat nykyisestä Koirasaaresta ja sen viereen rakennettavasta täyttösaaresta. Saaret erotetaan mantereesta kanavilla.

Suunnittelualueelle vuonna 2006 annettu monikkomuotoinen nimi Koirasaaret juontaa juurensa Koirasaaresta, johon Koiraluodot tullaan yhdistämään. Nykyisen Koirasaaren nimenä esiintyi vuoden 1777 ja 1869 kartoissa Söderudden, vuonna 1900 Hundholm ja lopulta Koirasaari–Hundholmen 1930. Nimen taustasta ei ole täyttä varmuutta, mutta todennäköisesti nimi liittyy saaristomaisemassa tavallisiin nimipareihin, kuten Morsian ja Sulhanen, Kukko ja Kana sekä Kissa ja Koira. Koirasaaren edustalla sijaitsevat Koiraluodot ja hiukan etäämmällä Pitkäluodon kupeessa Katinpaasi.

Haakoninlahdenkatu jatkuu tälläkin alueella, ja Koiransaarenpuisto on saaria kiertävä rantapuisto. Koiraluodonkanava rakennettaneen saarten välille, ja Koiraluodonlaituri on nykyisiä Koiraluotoja mukaileva ranta-alue. Koirat valikoituivat Koirasaarten nimistön teemaksi nimistötoimikunnassa syksyllä 2013. Nimet Laivakoirankatu ja Laivakoiranlaituri yhdistävät mainiosti alueen merellisyyden ja koira-teeman. Musti, joka on vanha ja perinteinen suomalainen koirannimi, sai oman nimikkokatunsa Mustinkujan ja siitä johdetun Mustinpolun. Bellanpolku valittiin nimistöön siitä syystä, että Bella oli Suomen Kennelliton rekisterin mukaan vuonna 2013 Suomen yleisin koirannimi. Laivakoirankadun päätteeksi meren äärelle on suunnitteilla Peninkulma-niminen puisto. Peni on vanhin tunnettu suomenkielinen nimitys koiralle ja lienee jopa vanhin kotieläinten nimityksistä. Nimitys on säilynyt sittemmin koiran erisnimenä. Lisäksi peninkulma on vanha pituusmitta (noin 10 kilometriä, vrt. peninkuuluma). Nimistöä täydentää vielä Tassuaukio.

Kruunuvuori

Kruunuvuoren nimestä on merkintöjä jo 1700-luvun alkupuolelta. 1750-luvun kartoissa se esiintyy muodossa Crono berget, 1777 Kronberget ja lopulta 1933 Kruunuvuoret–Kronbergen. Vuori sisältyi sotamarsalkka, kreivi Augustin Ehrensvärdin (1710–1772) linnoitussuunnitelmiin, mistä komea nimi on luultavasti saanut innoituksensa. Kruunuvuori on antanut aiheen myös Kruunuvuorenselän nimelle. Kruunuvuoren vastarannalla olevan Kruununhaan nimi on kuitenkin eri perua.

Kruunuvuoren nimistö oli nimistötoimikunnan käsittelyssä keväällä 2014. Kruunuvuoren nimestä kumpuavat luontevasti Kruunulaituri, Kruunulaiturinkuja sekä jo pitkään käytössä ollut Kruunuvuorenlampi. Virkistysalueen nimeksi tulee luonnollisesti Kruunuvuori.

Pääteemaksi Kruunuvuoren nimistöön tuli heraldiikka eli vaakunaoppi. Idea syntyi juuri Kruunuvuoren nimestä sekä Helsingin vaakunasta, jossa vuoden 1951 vaakunaselityksen mukaan on "sinisessä kentässä kultainen vene uimassa hopeisella, aaltokoroisella tyviöllä; veneen yläpuolella saatteena kultakruunu". Näin saatiin aiheet kadunnimiin Aaltokoro, Kultakruununkaari ja Kultaveneenkatu. Aaltokoro on Helsingin vaakunassa ilmenevä aaltomainen reunaviiva. Muita heraldiikan piiristä nostettuja nimiä ovat Baneerikuja ja Baneeripuisto (baneeri = neliömäinen lippu, jonka tangon nuppina on keihään terä), Kruunausviitta (= hallitsijoiden ja itsenäisten ruhtinaiden vaakunakokonaisuuteen kuuluva, yleensä kärpännahalla vuorattu purppurainen tai punainen viitta) sekä vaakunoissa esiintyviin eläin- ja ihmishahmoihin viittaavat Pegasoksenkuja, Salamanterinkuja, Serafinkuja, Villimiehenkuja ja Yksisarvisenkuja.

Alueen keskeinen, länsirannan näköalapaikalle johtava katu tulee olemaan nimeltään Horisontti. Kadun päästä horisontissa siintää Helsingin vanha empirekeskusta. Hällebonpolku on nimetty Villa Hällebo -nimisen huvilan mukaan, ja Kaivoslyhty-niminen ulkoilureitti liittyy alueella harjoitettuun kaivostoimintaan ja Hopealaakson alueeseen. Lakanakallio Kruunuvuoren virkistysalueen keskellä on korkea kallio, jonne johti betoniportaat ja jossa huviloiden väen oli tapana kuivattaa lakanoita.

Alueen pohjoisosaan tuleva Kalastaja-Kallen polku on annettu Karl Lindströmin eli Kalastaja-Kallen muistoksi. 1800-luvun loppupuolella syntynyt Kalastaja-Kalle asui Kaitalahden pohjukassa vaatimattomissa oloissa. Hän harjoitti kalastajan ammattiaan ja avusti Kruunuvuoren huviloiden väkeä erilaisissa kausitöissä ja oli kaikkien kruunuvuorelaisten hyvin tuntema henkilö.

Kruunuvuorenlammen viertä kulkeva Zátopekinsuora on nimetty tšekkoslovakialaisen kestävyysjuoksijan ja nelinkertaisen olympiavoittajan Emil Zátopekin (1922–2000) mukaan. Emil Zátopek vieraili Kissingen saaritoimikunnan vieraana Kruunuvuoren suljetulla huvila-alueella Helsingin olympialaisten aikaan vuonna 1952. Yleisön pyynnöstä Zátopek eli "Satupekka" juoksi näytösluonteisesti Kruunuvuorenlammen ympäri.

Teksti: Johanna Lehtonen

Päivitetty 18.11.2014