Jätkäsaaren julkinen taide luo kulkijaa puhuttelevia kohtaamisia

Hietasaaren- ja Jätkäsaarenkujien varren yhteensä kuudelle aukiolle on tulossa ohikulkijaa hienovaraisesti puhuttelevaa julkista taidetta. Vuonna 2009 järjestetyn Jätkäsaaren taideteoskilpailun töistä valittiin toteutettavaksi Olli Mantereen kuusiosainen teos ”Kohtaamisia”.

”Teoksen kantavana ajatuksena on Jätkäsaaren satamaan aikoinaan kulkenut tavaraliikenne ulkomaisista satamista, joiden mukaan kuusi tonttiaukiota Jätkäsaaressa on nimetty”, kertoo arkkitehti Klas Fontell Helsingin taidemuseosta, jonka kokoelmiin teokset liitetään.

Teoksilla on tarkoitus luoda vertauskuvallisia tilanteita, joissa entisen sataman tuontitavara kohtaa suomalaisen kulttuurin. Aukioiden teokset toteutetaan osittain tai kokonaan – Suezin aukiota lukuun ottamatta – aukion nimikkokaupungin maan kivilajista.

Malagan, Livornon ja Kap Hornin aukioiden teoksissa kohtaavat suomalainen ja aukion nimimaan kivilaji. Juutinrauman ja Rion aukioiden vuoropuhelut veistetään ruotsalaiseen ja brasilialaiseen graniittiin. Suezin aukion öljypisarat toteutetaan zimbabwelaisesta kivestä. Tällä aukiolla pääpaino on Suezin sataman vienti- ja tuontiartikkelissa öljyssä.

Juutinrauman, Suezin ja Rion aukioiden teokset nostavat pohdittavaksi globaalit kysymykset maailman tulevaisuudesta. Teokset ovat näin maapalloistumisen ajan tuotoksia.

”Lämmin kohtaaminen” Malagan aukiolla

Teoksessa ”Lämmin kohtaaminen” suomalainen ja espanjalainen kivi yhtyvät lämpimästi. Kivien lämmitetyt osat on kiillotettu. Lämmöstä loitontuen pintakäsittely muuttuu hienovaraisesti karkeammaksi kohti kylmää puolta.

Kohtauspisteiden lämmitys järjestetään yhden kilowatin tehoisella tuulivoimalalla, joka sijoitetaan lähimmän kerrostalon katolle. Tuulen käytön lämmöntuojana toivotaan johtavan siihen, että aukiota päivittäin käyttävät ihmiset aktivoituvat seuraamaan tuuliolosuhteita – hieman merenkulkuyhteisön tapaan.

”Skutsi” Livornon aukiolla

Teoksessa ”Skutsi” kohtaavat italialainen marmori ja suomalainen harmaa graniitti. Kivet muodostavat yhdessä pylväikön, ikään kuin pienen metsän. Graniittikivet on työstetty jäljentäen männyn kaarnapintaa. Pinta hienostuu asteittain. Kivet on sommiteltu männikön rytmiin.

Keskellä kokonaisuutta on Carraran marmorista valmistettu kappale joonialaista pylvästä 24 uurteella. Pylvään kappale on täsmällisesti työstetty, suoralinjainen ja pystysuora vastakohtainen osatekijä elimellisesti sommitellulle suomipylväikölle. Pylväällä ei ole joonialaisen järjestelmän jalustaa, koska se edustaa fragmentinomaisesti klassista ajatusta vieraassa kulttuurissa – se on tuontitavaraa.

Marmorin graniittia nopeamman kulumisen on ajateltu muodostavan aikaa myöten kiinnostavan lisäulottuvuuden teokselle.

”Keskustelu Itämerestä” Juutinrauman aukiolla

Teos ”Keskustelu Itämerestä” nostaa esille kysymykset Juutinraumasta alkavan Itämeren tulevaisuudesta. Kappaleen muodot hakataan ruotsalaiseen graniittiin. Sen pintaan kaiverretaan aaltoliikkeet, jotka ovat lähtöisin kahdesta tämän hetken suurimmasta Itämerta saastuttavasta kaupungista, Pietarista ja Gdanskista. Kivi kuitenkin sijaitsee Suomessa, maassa, joka menneinä vuosikymmeninä oli pahin Itämeren saastuttaja. Aaltojen lähtökaupunkien nimet ovat luettavissa kiven pinnalta.

”Öljypisarat” Suezin aukiolla

Teoksen ”Öljypisarat” aiheena on Suezin sataman päätuonti- ja vientiartikkeli öljy. Ohikulkija kohtaa suuret, painavat ja veltot nestemuodot, jotka jäljentävät tätä maailmaa pyörittävää ainetta. Kappaleet ovat kauniita, kuin suuria koruja, mutta katsoja ei voine ohittaa niitä ajattelematta öljyn suunnattoman maailmanlaajuisen kulutuksen kielteisiäkin puolia.

”Kaksoset” Kap Hornin aukiolla

Teoksessa ”Kaksoset” suomalainen ja chileläinen luonnonkivi muodostavat kaksi omaperäistä kokonaisuutta. Kyse on kahden erilaisen maaperän liittoumasta. Ne ovat kahden kulttuurin yhteiselon tuloksia.

Molemmissa kappaleissa on periaatteessa samat aineosat, mutta silti niiden ilmentävät luonteet ovat erilaiset: toinen hieman dynaamisempi, toinen alakuloisempi.

”Globaali keskustelu” Rion aukiolla

Teoksen ”Globaali keskustelu” kappaleessa kohtaavat kolme aaltoliikettä kolmesta maapallon tulevaisuuden kannalta merkittävästä pisteestä. Suuri maininki tulee Pekingistä, kakkosaallot Teheranista ja kolmannet pinta-aallot tulevat aukion nimikkokaupungista Rio de Janeirosta.

Kappale veistetään tummanvihreään brasilialaiseen graniittiin ja se asetetaan aukiolle pitkähalkaisija pohjois-etelä suuntaan. Aaltojen lähtökaupungit on kirjattu kiveen. Teos on ymmärrettävissä ilman erityisselosteita.

Taitava kivenveistäjä

Taidemuseon Klas Fontellin mielestä Olli Mantere on taiteilijana juuri kivenveistäjä mitä suurimmassa määrin, erittäin taitava sellainen.

”Siksi Mantere on oiva tekijä näiden teosten toteuttajana. Käytössä on monta erilaista kivilaatua, mikä antaa teoksille nykyään niin monissa asiayhteyksissä tärkeänä korostettua diversiteettiä eli monimuotoisuutta. Myös muodot ovat varsin jännittäviä, nekin monipuolisia; on metsikköä, on pyöreyttä, on matalia läikkiä, on aaltomotiivia.”

”Teokset istuvat varsin hyvin kaupunkitilaan, ne ovat sopusuhtaisia ympäröiviin aukioihin nähden ja muodostavat kiintoisia näkymiä ja kompositioita. Näkymä vaihtelee sen myötä mistä kohtaa aukioille tullaan, joskus kulmasta, joskus keskeltä”, Fontell luonnehtii Jätkäsaaren uusien aukioiden tulevia veistoksia.

Huomaa myös nämä!

Jätkäsaaressa ja siihen välittömästi rajoittuvalla alueella on myös jonkin verran jo valmiita, paikallaan olevia julkisia taideteoksia, jotka kannattaa lähteä bongaamaan ensi tilassa:

”Horisontti”

Jätkäsaarenlaiturin teos ”Horisontti” rakentuu Puhdas Itämeri -kampanjaan osallistuneiden välkkeistä eli nimilaatoista. Teos luovutettiin Helsingin kaupungille heinäkuussa 2013 The Tall Ships Races Helsinki 2013 -tapahtuman aikana.

Suunnittelutyön lahjoitti muotoilija, professori Hannu Kähönen. Teoksen pituus on 54 metriä, mikä vastaa Itämeren keskisyvyyttä.

”Paluu tulevaisuuteen”

Taiteilija Anne Meskanen on suunnitellut ja toteuttanut ”Paluu tulevaisuuteen” nimisen teoksen Jätkäsaaressa sijaitsevaan vanhaan, kiinteistöviraston kunnostuttamaan puhelinkoppiin.

Teos koostuu kahdesta ihmishahmosta, joiden valokset on otettu elävästä mallista. Luonnollista kokoa olevien hahmojen todentuntuisuutta rikkoo ainoastaan vaaleanpunainen väri. Teos on toteutettu sävytetystä epoksihartsista.

Teoksen ajatuksena on illuusio jatkuvasta liikkeestä, painottomuuden ja putoamisen tunteesta. Teoksen luonnosteluvaiheessa taiteilija pohti aikamatkailua, historiaa ja muistia. Teos onkin samanaikaisesti näkymä menneisyydestä ja tulevaisuudesta. Tekijä näkee teoksessa myös yhteyksiä ihmisten välisten suhteiden ja kommunikaation monimutkaisuudesta.

Teos julkistettiin lokakuussa 2011.

”Olo n:o 22”

Taiteilijoiden Pasi Karjulan ja Marko Vuokolan ympäristöteos ”Olo n:o 22” koostuu yli viidestäkymmenestä erikokoisesta kiillotetusta teräspallosta, jotka on sijoitettu Hietalahden satama-allasta ympäröivälle ranta-alueelle.

Teos ottaa huomioon alueen merelliset ja liikenteelliset sekä asumiseen ja elämiseen liittyvät erityispiirteet. Muutama pallo löytyy sisältä liiketiloista ja asuinrakennusten sisäpihoilta. Teos laajentaa näin julkisen taiteen käsitettä monitahoisuutensa ja monumentaalisuudesta poispyrkivän ilmaisunsa kautta. Työ ei varsinaisesti ala eikä lopu mistään vaan on koko ajan läsnä alueella.

Teoksen julkistamistilaisuus oli heinäkuussa 2000.

Länsilinkki on myös taideteos

Myös Mechelininkadun alikulkuväylän eli Länsilinkin silta on ympäristötaideteos, jonka on suunnitellut kuvanveistäjä Martti Aiha.

Haastattelut ja tekstit: Thomas Micklin
Haastattelukuva: Patrik Lindström
Havainne- ja muut kuvat: Helsingin kaupungin aineistopankki

Päivitetty 10.8.2017