Monisärmäinen Kontula

Kerrostalo-Kontula nousi 1960–1970-luvuilla muutamassa vuodessa kallioiden ja soiden täplittämään mäntymetsään. Sakaran urheilukenttä ja Lampipuisto olivat 1960-luvulla upottavaa suota, jolla kanervaa, juolukkaa, karpaloita ja lakkoja. Ostoskeskuksen paikalla sijainneen sorakuopan rinteessä pesi törmäpääskyjä. Rintinpolun jalkapallokenttien tienoilla laidunsi lehmiä ja kasvoi perunaa 1970-luvun alkuvuosiin saakka.

Kontulan varhaisempi asutus muodostui parin maatilan lisäksi sodan jälkeen rakennetuista rintamamiestaloista. Alue liitettiin Helsingin kaupunkiin vuonna 1946 ja sen kerrostaloalueiden kaavoittaminen alkoi vuonna 1961. Autoistuminen huomioitiin varaamalla jokaiselle asunnolle autopaikka, vaikka tavallisella perheellä ei ollut vielä autoa.

Helsingin kaupunginvaltuusto luovutti vuonna 1962 Kontulan Sato Oy:n, Asuntokeskuskunta Hakan ja kaupungin rakennettavaksi. Tämä mahdollisti 190 hehtaarin alueen toteuttamisen yhtenä kokonaisuutena. Kunnallistekniset työt alkoivat vuonna 1963 ja talojen rakentaminen käynnistyi keväällä 1964.

Kaupunki ja rakennusyhtiöt järjestivät lähiön perustamiskirjan juhlallisen muuraustilaisuuden 18. maaliskuuta: ”Tulkoon Kontulasta merkkipaalu ponnisteluissa, joiden tarkoituksena on asuntopulan voittaminen ja asunto-olojemme parantaminen kaupungin ja yleishyödyllisten asuntotuottajien yhteistyön avulla.”

***

Ensimmäiset asukkaat muuttivat Kontulaan jo marraskuussa 1964 Naapurintien Arava-taloihin. Helsingin kaupungin ensimmäiset vuokratalot valmistuivat seuraavana vuonna Kontulankujalle. Rakennusvaihe päättyi 1970-luvun alussa, jolloin Kontulassa asui yli 20 000 ihmistä.

Isot ja valoisat asunnot tuntuivat tulokkaista ylellisen väljiltä. Kontula näytti lunastavan lupaukset nykyaikaisesta asumisesta. Julkinen sanakin silitti myötäkarvaan Kontulaa, joka oli lähiöistä suurin ja kaunein – duunareiden Tapiola. Työväestön lisäksi uudelle alueelle muutti nuoria keskiluokkaisia perheitä.

Huutavan asuntopulan vallitessa ei juuri arvosteltu aluerakentamisen eikä elementtituotannon sanelemia arkkitehtonisia ratkaisuja. Kaupungin varovainen suhtautuminen esti kuitenkin suurimmat virheet ja Kontulasta tuli väljästi rakennettu. Rakennusliikkeet olisivat halunneet rakentaa Kontulaan tiheämmin ja pelkistetympiä taloja.

Kontulasta tuli ensimmäinen asuinalue, jolla huoltotyöt keskitettiin alueelliselle huoltoyhtiölle, Kontulan Huollolle. Kontulasta tuli Myllypuron ohella myös kaukolämmön kokeilualue. Lämpöä alueille alkoi tuottaa Myllypuron uusi hiilivoimala.

***

Lähiön keskipisteeksi nousi vuonna 1967 ostoskeskus, joka oli kookkaampi kuin Puotinharjun pari vuotta aiemmin valmistunut, siihen asti maan suurin ostari. Kontulan ostari kuului jopa Pohjoismaiden suurimpiin. Sen 400 auton pysäköintipaikka tuntui 1960-luvulla isolta. Hiukan yli 1100 neliömetrin Kotikontu oli maan suurin K-kauppa.

Uuden asuinalueen palveluissa löytyi puutteita ostoskeskuksen valmistuttuakin. Kontula-lehti 3/1967 valitti, ettei alueella vielä ollut elokuvateatteria, kirkkoa, poliisiasemaa, ravintolaa, taksiasemaa, ”terveydenhoitoasemaa”, uintimahdollisuuksia eikä urheilukenttää.

Puutteet korjautuivat vähitellen. Ostoskeskuksen laajennusosaan sijoittuivat vuonna 1970 nuorisotilat, terveysasema, uimahalli ja ravintola Kolmospesä. Kirjasto ja varsinainen nuorisotalo valmistuivat vuonna 1975. Kirkkona palveli vuosina 1969–1986 tilapäinen parakki. Mikaelinkirkko vihittiin käyttöön vuonna 1988.

Kunnollinen urheilukenttä valmistui vasta vuonna 1978 Rintinpolulle. Jusleniuksen tilan entisen pellon muokkaaminen urheilukentäksi oli alkanut kaksi vuotta aikaisemmin. Alkuvuosina ”Rinttarin” kenttää käyttivät ahkerasti sekä KontUn jalkapalloilijat että Kunnon yleisurheilijat.

***

Kontulalaiset perustivat lyhyessä ajassa kymmeniä yhdistyksiä: mm. Kontula-Seuran, Lions-klubin, marttayhdistyksen, monia puolueiden paikallisosastoja ja Suomi-Neuvostoliitto-Seuran osaston – ja kaksi urheiluseuraa.

Urheiluseuran tarpeellisuudesta kontulalaiset olivat yhtä mieltä. Politiikka saneli kuitenkin sen, että lokakuussa 1966 perustettu alueen ensimmäinen seura, Kontulan Kunto, liittyi Työväen urheiluliittoon. Suomen valtakunnan urheiluliiton kannalla olleet perustivat vuoden 1967 puolella Kontulan Urheilijat.

Ihmiset kokivat  Kontulan olevan pikkukaupunki tai suuri kylä. Jo yksittäisissä taloissa asui suuren maalaiskylän verran väkeä. Lähiökulttuurin kehitykseen vaikutti se, että uusiin asuntoihin muutti sekä stadilaisia että maalla kasvaneita. Suoraan landelta Kontulaan ei juuri muutettu, siitä pitivät aravalainakäytännöt ja kaupungin vuokra-asuntoehdot.

Asukkaiden epävirallinen yhteistoiminta oli vilkasta. Pihojen, pysäköintialueiden ja yhteisten tilojen kunnostus tarjosi luontevan tilaisuuden tutustua saman talon asukkaisiin. Talkoohenkeä riitti myös urheiluseuratoimintaan.

***

Julkinen sana lopetti kuhertelun lähiöiden kanssa 1960-luvulla. Se löysi apatiaa ja ennen kaikkea pelottava nuorison. Seura-lehti väitti marraskuussa 1967, että ”Kontulan kaltaisessa pääkaupungin suurlähiössä ei nuorille muuta ajanvietettä ole kuin tappelu ja ilkivalta”.

Otsikoihin ei yltänyt se, että Kontulassa järjestettiin paljon toimintaa nuorille. KontU:n puheenjohtaja Matti Höök piti Ilta-Sanomissa elokuussa 1969 mielekästä vapaa-ajantoimintaa poliisivalvontaa parempana keinona. Poliisin oli hänen mielestään puututtava asiaan, mikäli muut keinot osoittautuivat tehottomiksi.

Ulkopuolisten silmissä Kontulasta tuli Tampereen Hervannan ohella lähiökurjuuden tunnetuin vertauskuva. Tulevaisuuden Suomea Viikko-Sanomissa vuonna 1975 hahmotellut Arto Paasilinna ennusti, että lähiöitä räjäytetään pian maan tasalle:

”Iloisina ihmiset muistelevat Kontulan ja Myyrmäen räjäytyksiä: nämä lähiöt poistettiin uudenvuodenyönä 1996, ja kerrotaan, että maa olisi vavahdellut Lahdessa asti.”

Kontulalaiset itse eivät ole tunnistaneet julkisuuden luomaa kuvaa alueestaan, vaan ovat aina arvostaneet asuinympäristöään. Kontulan maine sai uusia piirteitä 1980-luvulla. Alueelle toivat myönteistä julkisuutta mm. KontU:n jalkapalloilijat ja rock-bändit, joista tunnetuin oli Hearthill.

Lähiön luonne muuttui oleellisesti, kun metroliikenne avasi nopean suoran yhteyden Helsingin keskustasta Kontulaan lokakuussa 1986. Metromatka Rautatientorilta Kontulaan kestää 18 minuuttia. 

***

Asukasmäärä kääntyi Kontulassa laskuun jo 1970-luvulla. Väkiluvun pienentyminen johtui useista syistä. Syntyvyys laski 1970-luvulla koko Suomessa ennätyksellisen alhaiseksi. Kontulassa lapsia syntyi 1970-luvun lopussa vain kolmannes 1960-luvun huippuvuosien määrästä. Nuoria muutti pois lapsuudenkodeistaan ja alivuokralaisten osuus väheni.

Kontulan naapurialueiden rakentaminen on osaltaan taannut, että jengiä on riittänyt futiskentillekin. Vesalan kerrostalojen rakentaminen alkoi 1970-luvun alussa ja se jatkui metron myötä 1980-luvun lopulla. Kurkimäkeen valmistui uusi asuinalue 1980-luvun puolivälissä. Kivikon talot on tehty vuosituhannen vaihteen kahden puolen.

Syvä talouslama 1990-luvulla merkitsi suurta käännettä Kontulan historiassa. Ennen lamaa Kontula oli tilastollisesti monessa suhteessa hyvin lähellä Helsingin keskiarvoja. Vain koulutustaso oli selvästi alempi kuin Helsingissä keskimäärin. Lamavuosina katosi runsaasti työpaikkoja, joihin ei vaadittu koulutusta. Nämä duunit eivät ole tulleet takaisin, mikä näkyy yhä Kontulan Helsingin keskiarvoon verrattuna kaksinkertaisissa työttömyysluvuissa.

Alueen luonteeseen on vaikuttanut myös ulkomaalaistaustaisten huomattavasti kasvanut osuus. Lamavuosina Kontulasta muutti suuri määrä inkeriläisiä paluumuuttajia ja Suomeen tulleita pakolaisia. Vuonna 1992 kontulalaisista 2,1 prosenttia puhui äidinkielenään muuta kuin suomi tai ruotsi. Vuonna 2007 yli 15:n prosentin Kontulan alueella asuvan äidinkieli oli muu kuin jompikumpi kotimainen.

***

Kontula on tuhansille ihmisille rakasta kotiseutua. Tunneside on usein jopa keskimääräistä vahvempi, sillä kontulalaiset ovat joutuneet pohtimaan suhdettaan asuinpaikkaansa enemmän kuin suomalaiset keskimäärin, niin paljon Kontulaa on julkisuudessa moitittu.

Viheralueet ja asuminen lomittuvat Kontulassa luontevasti. Alueen perusvärit – männynvihreä, taivaansininen ja betoninharmaa – yhdistyvät alueella komeasti. Uutta ilmettä on tuonut hillitty täydennysrakentaminen. Taloja on noussut mm. purettujen lähikauppojen tonteille. Talojen välisiin puistomaisiin metsiin ei ole onneksi koskettu.

Liikunnalliselle ihmiselle Kontula on mitä parhain asuinpaikka. Käytössä ovat lähietäisyydellä Kontulan omat palvelut, Kivikon rakenteilla oleva liikuntapuisto ja Myllypuron runsas tarjonta.

Kontulan julkisuuskuva on muuttunut monisärmäisemmäksi 2000-luvulla. Ongelmien lisäksi esille ovat päässeet alueen vahvuudet: hyvät palvelut, urbaani luonnonläheisyys ja pingottamaton elämäntapa.

Kontula on kiehtovan moniselitteinen. Menestyjät, pärjääjät ja syrjäytyneet elävät alueella lähekkäin. Kontulassa on eletty tuiki tavallista elämää, mutta täältä on myös noussut omaperäistä kulttuuria – hapanta kuin suo, karheaa kuin betoni, kovaa kuin kallio, pehmeää kuin sammal.
 

Jouko Kokkonen

Päivitetty 13.12.2019