Valon taikaa puistossa

Myllypuro
12. toukokuuta 2017
Kuva: Sofie Jokinen

Alakivenpuisto tarjoaa myöhäisillan kulkijoille valoelämyksiä.

Puistoon on asennettu perusvalojen lisäksi erikoisvalaistus, joka näkyy eri puolilla puistoaluetta. Näkyvimmät valoefektit heijastuvat kartiokukkulan rinteille.

”Kartion ympäri kulkevalla polulla joka toisessa valopylväässä on profiilivalonheitin, jolla heijastetaan valokuviot rinteelle”, kertoo hankevastaava Jouko Manninen rakennusviraston ulkovalaistustoimistosta.

Nyt kartiota koristavat pihlajanoksat, sillä pihlaja on Alakivenpuiston teemakasvi. Talven tullen kuva-aihekin vaihtuu talvisemmaksi: joulun tienoilla rinteille heijastetaan lumihiutaleita ja tammi-helmikuussa jääkidekuvioita. ”Muutama uusi kuviokin olisi mahdollista lisätä valonheittimiin”, Manninen tuumaa.

Muitakin valoelämyksiä voi puistossa pimeän tullen kohdata. Itälaitaa pitkin loivasti mutkitteleva niin sanottu hulevesipainanne kylpee sinisessä ja vihreässä valossa. Länsipuolen avokallion korostusvalaistus luo lähitienoolle omanlaistaan tunnelmaa. Myös kaksi kalusteryhmää on saanut erikoisvalaistuksen.

Puiston valot syttyvät samaan aikaan kuin kaupungin katuvalotkin. ”Erikoisvalaistus kuitenkin sammutetaan aina noin puolenyön ja aamukuuden väliseksi ajaksi, jolloin puistossa ei ole juuri kulkijoitakaan”, Jouko Manninen kertoo.

Pihlajia ja pintamaiden siemensatoa

Yhdentoista hehtaarin laajuisen Alakivenpuiston peruskorjaus valmistui viime vuoden lopussa. Maisema-arkkitehtuurikilpailun pohjalta aikanaan syntyneen täyttömäen ympärille levittyvä puisto on rakennettu kokonaan kierrätysmailla. Niiden avulla maasto on muotoiltu loivasti kumpuilevaksi.

”Puiston puuvartisen kasvillisuuden teemana ovat puu- ja pensasmaiset pihlajat, joiden lisäksi alueelle on istutettu muitakin pensaita. Myös erilaisia perennoja on runsaasti. Niittyalueet on perustettu pintamailla ja niiden kasvillisuus saa kehittyä maiden mukana tulleesta siemenpankista,” rakennusviraston projektinjohtaja Kaija Laine kertoo. 

Hulevesipainanne on näkyvä osa kumpuilevaa maisemaa, mutta sillä on oma tehtävänsäkin. ”Painannetta pitkin sadevesi kulkeutuu puiston eteläpuolella olevaan kosteikkoon”, Laine toteaa.

Puistossa on myös oleskeluun tarkoitettuja nurmikoita, penkkejä, erikoisistuinryhmiä ja kaksi kuntoiluvälinettä. Kartion laella on pieni pyöreä näköala-aukio, jolle pääsee kapeita polkuja pitkin useasta suunnasta.

Teksti: Pirkko Repo