Uusin Kvartti-lehti luotaa kaupunkilaisuuden ja kaupungistumisen teemoja

Uutta Helsinkiä
10. elokuuta 2018

Onko kaupungistuminen viimeaikainen ilmiö vai pitkään jatkunut kehityskulku, kysyvät kaupunkitutkija Seppo Laakso ja emeritusprofessori Heikki Loikkanen Kvartti-lehdessä 1/2018 ilmestyneessä artikkelissaan. Kaupungistumisen aste Suomessa on noussut vuoden 1860 noin viidestä prosentista 2010-luvun yli 70 prosenttiin. Kyseessä on näin ollen pitkäaikainen kehitys, jonka voimakkain vaihe osuu sotien jälkeisiin vuosikymmeniin. Verrattuna moniin maihin Suomen kaupungistumisaste on kuitenkin yhä matalahko.

Kasautuminen eli ihmisten ja yritysten keskittyminen tiiviille kaupunkialueille on tarjonnut erilaisia etuja. Yritysten tuottavuus on korkealla, ja asukkailla on monipuoliset mahdollisuudet tehdä työtä ja kuluttaa. Kaupungistumista on tapahtunut, koska kasautumisen edut yrityksille ja kotitalouksille ovat olleet suuremmat kuin kasautumisen haitat. Haittoihin lukeutuu korkea hinta- ja vuokrataso, joka korostuu erityisesti silloin, jos yhdyskuntarakenne on kaupunkiseudulla hajautunutta.

Kaupunki on erilaisten ihmistenkohtaamisten paikka

Kvartti on Helsingin kaupungin julkaisema lehti, joka tarjoaa neljä kertaa vuodessa katsauksen tuoreimpaan Helsinkiä koskevaan tutkimus- ja tilastotietoon. Lehden artikkeleissa käsitellään tällä kertaa paitsi kaupungistumista kansainvälisenä ja suomalaisena ilmiönä, myös sitä, mitä on olla kaupunkilainen ja mitä kaupunki asukkailleen on.

Pasi Saukkonen toteaa artikkelissaan, että kaupungit ovat vetovoimaisia paikkoja ja niiden rajoilla tapahtuu siksi jatkuvaa sisään- ja ulosmuuttoa. ”Kaupunkiyhteisön monikulttuurisuus, kaupunkilaisten keskinäinen erilaisuus, tarkoittaa sitä, että jokaisessa kaupungissa, suuressa ja pienessä, on aina etsittävä toimivia ratkaisuja tuon erilaisuuden organisoimiseksi.” Kirjoittajan mukaan tämän sisäisen erilaisuuden onnistunut hallinta on yksi kaupunkien tärkeimmistä lähiaikojen tehtävistä.

Pekka Mustonen erittelee puolestaan urbaanin turismin ilmiöitä ja pohtii kysymystä, miksi kaupunkilaiset niin mielellään matkustavat juuri toisiin kaupunkeihin. TimoCantellin tarkastelun kohteena ovat kaupunkilaiset käytöstavat sekä se, onko suurkaupunkien asukkaiden asennoituminen toisiin ihmisiin todella erilaista kuin muissa ympäristöissä.

Anu Henriksson analysoi kaupungistumista kaupunkirakenteen kehityksen näkökulmasta ja vertailee Helsingin ja Tukholman kehitystä yhden keskustan kaupungista kohti monikeskuksisuutta. Katja Vilkama ja Jukka Hirvonen ottavat artikkelissaan tarkasteluun Helsingin alueellisen eriytymisen ja sen erilaiset mittaustavat. Jos eriarvoistumista seurataan vain yhdestä näkökulmasta tai yhdellä mittarilla, merkittäviä kehityskulkuja voi kirjoittajien mukaan jäädä havaitsematta.

Lue Kvartti 1/2018

Artikkelit:

Seppo Laakso & Heikki A. Loikkanen: Kaupungistuminen – viimeaikainen ilmiö vai pitkään jatkunut kehityskulku?

Pasi Saukkonen: Maailma kaupungissa, kaupunki maailmassa

Pekka Mustonen: Urbaanista urbaaniin – miksi kaupunkilaiset haluavat matkustaa toisiin kaupunkeihin?

Timo Cantell: Kohtaamisia ja kohtaamattomuutta – elämää suuressa kaupungissa

Anu Henriksson: Helsinki ja Tukholma kasvavat alakeskustojen kautta – monikeskuksisuus muutoksenhallinnan välineenä

Katja Vilkama & Jukka Hirvonen: Helsingin alueellinen eriytyminen – kaksi lähestymistapaa segregaation seurantaan