Jäniksen kyydissä Kontula Electroniciin

Esikaupungit
04. kesäkuuta 2019
Marko Lumikangas. Kuva: Marja Väänänen

Kontula Electronic teki Kontulan ostoskeskuksesta lähiympäristöineen elektronisen musiikin olohuoneen toukokuisena viikonloppuna. Haaviin jäi annos tervettä paikallisylpeyttä, hyväntuulisia ihmisiä sekä loputtomana virtaavaa musiikkia. Toimittaja Katja Alaja ja valokuvaaja Marja Väänänen tapasivat festivaalin tekijöitä ja osallistujia 18.5.

Eläkeläinen Heikki Hilvo ja tyttärenpoika Max ovat odottavalla tuulella. He ja monet muut ovat kerääntyneet Kontulan ostoskeskuksen laidalla sijaitsevan lasikopin eteen 18.5. kello 16.20 paikkeilla. Aikanaan ostoskopissa esiteltiin vaatteita, mutta nyt sen on vallannut äänitaiteilija Tytti Arola.

“Jäimme tähän kuuntelemaan, sillä Max on todella sosiaalinen ja ottaa mielellään kontaktia muihin”, 10 vuotta Kontulassa asunut Hilvo sanoo.

Hilvo yllättyy, kun hän kuulee, että esiintyminen on osa Kontula Electronicia, elektronisen musiikin ja taiteen festivaalia, joka järjestetään jo neljättä kertaa.

“Luulen, että elektronista musiikkia soitetaan lujaa. Se ei välttämättä ole makuuni”, Hilvo aprikoi.

Ulkomailla lähetystyössä ollut Heikki Hilvo on kotonaan Kontulassa. “Se on kuin asuisi ulkomailla. Vähän aikaa sitten puhuin täällä kiinaa.” Festivaaliseurana on tyttärenpoika Max.

Yleisö odottaa äänitaiteilija Tytti Arolan esitystä.

Arola tekee musiikkinsa elektroniselle musiikille tyypillisesti tietokoneella, ja yhdistää siihen esiintymistilanteessa alttoviulun sekä päälle puettavan kitarankaulasoittimen soittoa. Tämä tekee musiikista kokeellista. Annetaan Arolan selittää itse.

”Kontulassa soitin livenä alttoviulua ja itse rakentamaani Kehäkitaraa, jonka sisällä olen. Luuppasin soittoani, ja muokkasin äänitettyjä ääniä esimerkiksi hidastamalla ja nopeuttamalla sekä kääntämällä äänen suunnan. Äänten hidastaminen oli teemana keikalla myös muulla tavoin, sillä olin tietokoneella venyttänyt aiemmin tekemääni elokuvamusiikkia – alkuperäiset sävellykseni kuultiin keikalla hitaasti liikkuvina ja unenomaisina kenttinä. Lauloin välillä mikrofoniin ja nauhoitin laulusta samalla pienen samplen, joka sai lauluääneni pysähtymään”, Arola kertoo.

Arolan esityksen alkuvaiheen “pehmeä pilvimusiikki”, kuten Hilvo sitä nimittää, miellyttää Maxiakin, mutta kun musiikki voimistuu, kaksikko suuntaa leikkipuistoon ostoskeskuksen ytimessä. Kiipeilytelinettä korostaa jäniksen kuva. Se on loikannut festivaalin tunnukseksi sähköisenä versiona.

Tytti Arola soittaa itse rakentamaansa Kehäkitaraa.

Kuuntele pätkä Tytti Arolan esityksestä Kontula Electronicissa 18.5.

Paikalliset mukana suunnittelusta toteutukseen

Kello tulee jo 17, ja Kontulan iltaan saapuu alati uusia festivaalivieraita ja muusikkoja ulkomaita myöten. Pupupukuihin sonnustautuneet kontulalaiset Hannele Itäaho ja Virpi Aniluoto menevät juttelemaan heidän kanssaan. Kaikki hörppivät vettä, sillä lämpömittari on roimasti yli + 20 asteen.

“Elävöitämme tapahtumaa ja opastamme ihmisiä esitysten pariin. Meidät on aina pyydetty mukaan, mikä on upea juttu”, Itäaho sanoo. He ovat mukana Teatteri Kontula -harrastajateatteriryhmässä.

Pohtiessaan Kontula Electronicin merkitystä itselleen ja Kontulalle Aniluoto korostaa hyvää meininkiä.

“Ihmisten iloisuus tekee tästä niin kivaa. Kontula saa myös hyvää mainosta”, Aniluoto kokee.

Kaiken kaikkiaan Kontula Electronic on suuri yhteisöllinen vapaaehtoisponnistus, jota koordinoi seitsemän hengen ydinryhmä. Yli sataa esitystä on ollut suunnittelemassa kymmeniä ihmisiä, ja niitä toteuttamassa on moninkertainen joukko. Suuri osa heistä joko asuu tai toimii Kontulassa. Vain hyvin harvat, kuten ääniteknikot ja esiintyjät, saavat korvausta työstään. Siinä suhteessa Kontula Electronic eroaa monista muista suurista festivaaleista, kuten Flow’sta.

“Mellunkylän lähidemokratiatyössä syntyneet verkostot ja onnistumiset tekevät festivaalin järjestämisen tällä filosofialla mahdolliseksi. Mietimme lisäksi todella tarkkaan, millaista ohjelmistoa tänne tuotamme. Sen pitää olla ammattimaista ja sopia Kontulaan”, aktiivisiin järjestäjiin kuuluva Pekka Tuominen kertoo festivaalin arvoista.

Hannele Itäaho ja Virpi Aniluoto ovat mukana Teatteri Kontula -harrastajateatteriryhmässä, joka sai alkunsa Kansallisteatterin Reittejä Kontulaan -projektissa. Siinä teatterialan ammattilaiset toteuttivat asukkaiden kanssa lukuisia teatteriesityksiä ja tapahtumia.

Samaan aikaan Aniluodon ja Itäahon pupukollega Marko Lumikangas viihdyttää ihmisiä pomppimalla festivaalimetrossa O Samuli A:n tahtiin. Hänen musiikkinsa on yhdistelmä elektroa ja chiptunea, ja Ossi “Oxi” Koskelainen hytkyy hymy suupielillään. Metron viimeinen vaunu on tupaten täynnä iloisia ihmisiä.

“Kun metrossa tapahtuu, Helsinki tuntuu suuremmalta kaupungilta. Toivon, että julkiseen liikenteeseen tulee lisää tällaisia tapahtumia. Se olisi hyvää vastinetta lippujen hinnankorotukselle”, Koskelainen toivoo. Hän asuu keskustassa A-vyöhykkeellä, joten hänen liikkumisensa kaupungin sisällä on kallistunut.

Emmi Venna ei ole aiemmin käynyt Kontula Electronicissa toisin kuin Ossi “Oxi” Koskelainen. He aikovat mennä fiiliksen mukaan ilman ennakkosuunnitelmia.

Vähän ennen kuin metro saapuu Kontulaan, Elvi ja Erkki Rautiainen taputtavat muiden mukana, vaikka oma suosikkimusiikki on swingiä. 90 vuotta täyttänyt Elvi ja muutaman vuoden nuorempi Erkki ovat asuneet alueella jo 65 vuoden ajan.

“Täällä Porttikujalla on rauhallista asua, ja kaupat ovat lähellä”, Elvi sanoo.

Näe Kontula uusin silmin

Kello huitelee jo 18 - 19:n kieppeillä. Kontula Electronicin musiikkitarjonta baareissa, ravintoloissa ja muissa paikoissa on pääsemässä vauhtiin, ja vastaavasti yhteiskunnallinen ja kantaaottava ohjelma on loppumassa.

Hyvä esimerkki siitä on KontulaAreena-keskustelufoorumi. Siellä on keskusteltu Kontulasta moniäänisesti ja -arvoisesti. Foorumin yhtenä taustavoimana on jo mainittu aktiivi, sosiaali- ja kulttuuriantropologi Pekka Tuominen, joka myös työkseen tutkii Kontulaa.

“On tärkeää, että tällaisia keskustelutilaisuuksia pidetään myös muualla kuin totutuissa paikoissa”, Tuominen toteaa.

Hänen järjestämässään BIBU Talksissa keskusteltiin urbaaneista periferioista, tuttavallisemmin lähiöistä, Helsingissä, Malmössä ja Pietarissa.

“Yksi hätkäyttävimmistä esiin nousseista asioista on, että jos omaa asuinaluetta jatkuvasti mollataan mediassa ja muutenkin, asukkaat alkavat oikeasti uskoa siihen”, Tuominen korostaa.

Hänen Kontulaansa mahtuu sivistyneitä ihmisiä ostoskeskuksen baareissa, hyvän valikoiman K-kauppa ja omaleimaisuutta. Tuominen toivoo, että erilaisuudelle on tilaa tulevaisuudenkin Helsingissä.

Ajattelemisesta kiinnostuneita houkutteli myös Bar Fiestassa järjestetty sanataide. Irakilaistaustainen Muhaned Durubi hämmensi yleisöä runollaan, joka yhdisti suomea ja arabiaa.

“Kontulassa kuulee molempia kieliä todella paljon. Laitoin ne runooni, jotta sain paikan sielun mukaan”, Durubi kertoo.

Lisäksi hän osallisti yleisön toistamaan Kontulassa-sanaa säkeiden lopussa saadakseen runoon hauskuutta. Se toteutui, kun Durubi sanoi “kävelevä kalapuikko” ja yleisö lisäsi “Kontulassa”. Säkeen taustalla on Durubin ja hänen tyttöystävänsä kokemus jäätävän kylmästä talvisesta kävelyhetkestä Kontulassa.

“Harvalla täällä on auto”, Durubi pohtii.

n esikoiskirjapalkinnon pokannut Eeva Turunen, satiristi Marko Pulkkinen ja päihdetyöntekijä Jari Ikonen.

Musiikkia aamuun asti

Kello lähenee 20:a. Kauniit, eteeriset saundit täyttävät skeittihallin. Valot leikkivät seinillä tehden tunnelmasta intensiivisemmän. Ehkä noin sata ihmistä on tullut kuuntelemaan Turun Syntetisaattoriseuran kuratoimaa ohjelmaa. On Casio G urlin eli Tanja Paanasen vuoro esiintyä.

Casio G urlin taiteilijanimi ​vihjaa, että Casio CZ-101 -syntetisaattori on Tanja Paanasen lempilaite.

Kun Minna Nurmi, Clement Beraud ja Niko Alajoki astuvat ulos Skeittihallin ovesta esityksen jälkeen, kontrasti juuri nähtyyn ja kuultuun on hurja - valoa, lämpöä, linnunlaulua ja vehreyttä piisaa. Nurmi kehuu tilaa ja kertoo pitävänsä Kontulan arkkitehtuurista.

Kontula ei ole kenellekään kolmikosta kovin tuttu paikka. Alueen täydennysrakentaminen ja monet eri tapahtumat ovat uutta tietoa.  

“On hyvä idea tuoda lähiöön elektronisen musiikin tapahtumakulttuuria. Molemmat saavat siitä jotakin, mikä näkyy ajan saatossa”, Alajoki pohtii.

Ilman Kontula Electronicin suurelta osin ilmaista luonnetta tämä jäisi ehkä toteutumatta.

“Ilmaisuus on tärkeä viesti siitä, että ketään ei suljeta pois”, ranskalaissyntyinen Beraud toteaa.

Minna Nurmi, Clement Beraud ja Niko Alajoki ovat käyneet Kontula Electronicissa aiemminkin. Nousevien tähtien näkeminen kiinnostaa.

Kolmikko lähtee kohti ostoskeskusta. Seuraava osoite ei ole heilläkään tiedossa, mutta vaihtoehtoja riittää.

Ehkä tie vie kuuntelemaan japanilaista Kiki Hitomia, jonka “tyyli yhdistelee japanilaisia 50-luvun J-popin laulusaundeja, enka-puhelaulun perinnettä, kokeellista dubia, muhkeaa bassoa sekä pelimaailman 8-bittisiä vintage-sämplejä”, kuten järjestäjät häntä kuvailevat tai rockteknoa soittavaa K-X-P:tä levynjulkaisukeikalleen. Menoa on aina aamuneljään asti.

90-luvulla Detroit- ja acid-teknon soittamisen aloittanut DJ Tekla tanssitti väkeä piskuisessa Mopo Baarissa illan aikana.

Kontula Electronic järjestetään seuraavan kerran keväällä 2020.

Lue lisää Kontula Electronicista

Tiesitkö tämän Kontulasta?

  • Kolmen Kaverin Jäätelön tehdas sijaitsee Kontulassa.
  • Kontulassa sijaitsee Suomen suurin sisäskeittihalli
  • Kontulaa täydennysrakennetaan. Uusia taloja valmistuu mm. metroaseman liepeille ja Keinutielle.

3 faktaa Mellunkylästä

  • Mellunkylän kaupunginosa kattaa Kurkimäen, Kivikon, Kontulan, Mellunmäen ja Vesalan. Alueella asuu 40 000 ihmistä.
  • Mellunkylän tunnetuimpiin suuriin tapahtumiin kuuluvat mm. Kontula Electronic, Kontufest, Kontulan OstariFestari, KurkiJamit ja Vesalan pihakirppis.
  • Monikulttuurisella alueella joka 3. puhuu äidinkielenään muuta kuin suomea.

Teksti: Katja Alaja
Kuvat: Marja Väänänen