Parvekkeella saa kasvaa ja kukkia

Jätkäsaari
13. kesäkuuta 2019
Frans Karkkimaa on Hortonomien yhdistyksen valitsema vuoden hortonomi 2019. Kuva: Kimmo Brandt.

Vuoden 2019 hortonomi ja Staran puutarhuri Frans Karkkimaa neuvoo parvekeviljelijöitä, kuinka parvekkeesta saa oman vihreän keitaan.

Aurinko määrää. Ilmansuunta, valoisuus ja sijainti vaikuttavat siihen, mitä parvekkeella kannattaa kasvattaa. Kaikki lähtee valosta: kuinka monta tuntia aurinko hellekesänä porottaa suoraan parvekkeelle.

Valitse etelän tai lännen puolen parvekkeelle kuumuutta kestäviä kasveja. Kesäkukista pelargoni on varma valinta, ja kuuman parvekkeen eksoottinen kasvi on esimerkiksi pitkälehtinen verililjapuu tai lämpimänä kesänä kanariantaatelipalmu. 

Idän tai kaakon puoleinen parveke sopii useimmille kasveille. Sinne paistaa aamuaurinko, mutta keskipäivän jälkeen parveke jää varjoon.

Pohjoisparvekkeella viihtyvät varjon kasvit, mutta niiden valikoima on suppeampi. Kukkivista kesäkukista begoniat ja ahkeraliisat sietävät puolivaloisaa kasvupaikkaa.

Itäinen parveke kylpee valossa, joten valikoima on kaikkein runsain, ja taitava viherpeukalo voi kokeilla melkein mitä vain. 

Syötävät sopivat lähes joka parvekkeelle. Yrttejä ja vihanneksia voi kasvattaa melkein mihin tahansa suuntaan katsovalla parvekkeella. Eteläparvekkeella syötävät kasvit sijoitetaan siten, että ne saavat päivän kuumimpaan aikaan varjoa. Keskipäivän varjo on aina hyväksi!

Kannattaa valita itselle mieleisiä yrttejä: basilikaa, timjamia, sitruunamelissaa, oreganoa, ruohosipulia, persiljaa tai tilliä.

Parvekkeella kasvavat eri salaattilajitkin ja tomaattifani hoivaa tomaatin taimiaan. Tomaatti tarvitsee ämpärin kokoisen, ison ruukun ja sen pohjalla saa mielellään olla altakastelusäiliö. Tomaatti rakastaa aurinkoa, mutta vaatii lämpimällä säällä runsaasti vettä ja luomulannoitetta.

Kastele kesäaamuisin. Parvekekasvit vaativat lämpimänä aikana joka-aamuisen kastelun ja  hellekesänä työpäivän jälkeen jopa toisen kastelun. Kastelu helpottuu, kun istuttaa kasvit ruukkuun tai parvekelaatikkoon, jossa on vesisäiliö altakasteluun. Kesäkukatkin kannattaa sijoittaa tilavaan, vesisäiliölliseen astiaan.

Lasitus pidentää kasvukautta. Lasitettu parveke on käytössä vielä myöhään syksyllä ja jo varhain keväällä. Heti kun aurinko porottaa, parvekelaseja pitää avata, jottei lämpötila nousee liian korkeaksi. Parvekelasien suojissa viihtyvät monivuotisetkin kasvit. Tosin ne pitää istuttaa mahdollisimman suureen, pakkasenkestävään astiaan. Aremmat kasvit suojataan talveksi ruukunsuojalla, joka on styroksia tai kuplamuovia.

Lasitetulla parvekkeella viihtyy koristepensas tai köynnöstävä villiviini, johon tulee punertava syysväri. Köynnöksistä kannattaa kysyä lupa taloyhtiöltä ja huolehtia, ettei köynnöstävä kasvi pääse valtaamaan naapurin parveketta.

Yhdistele luovasti. Istutukset ovat hauskimmillaan sekoituksia eri kukista ja lehtimuodoista. Samassa laatikossa voi kasvattaa kukkia ja syötävää. Isot kukat ja kirkkaat värit näkyvät kauas, kesäkukista näyttäviä ovat pelargoni ja petunia.

Maista kukkanen! Orvokin, krassin, ruiskaunokin ja kääpiösamettikukan kukkasia voi syödä. Tosin vastikään ostettuja kukkia ei parane syödä, mikäli ei tiedä, onko ne kasvatettu luomupuutarhassa. Jos itse kasvattaa kesäkukat siemenistä, voi turvallisesti popsia kukkia.

Viherkasvit kesäksi parvekkeelle. Sisällä kasvavat viherkasvit viihtyvät talvikauden paremmin, kun siirtää kesäksi parvekkeelle. Viherkasvit kannattaa sijoittaa varjoon eikä liian liki kesäkukkia, jotta niistä ei siirry mahdollisia tuholaisia.

Kattoterassille näyttävyyttä. Kattoterassille kannattaa sijoittaa kasvit, jotka pysyvät kompaktin tiiviinä ja ovat pienikukkaisia. Pienet kukat kestävät paremmin. Tuulisellekin kattoterassille voi istuttaa monivuotisia koristepensaita näyttäviin ruukkuihin.

Kuva: Länsisatamankadun ja Hyväntoivonkadun kulmassa sijaitseva Vihreistä vihrein -asuintalo on mainio esimerkki siitä, kuinka viihtyisää ja kiinnostavaa ympäristöä saa keskitymällä vihreyteen katolla, parvekkeella ja muissa tiloissa. Kuva: Antti Pulkkinen.

Teksti: Tiina Torppa. Teksti on alunperin julkaistu Ruoholahden Sanomissa kesä-heinäkuun 2019 numerossa.