Jätkäsaaressa näkyy led-valaistuksen läpimurto

Jätkäsaari
18. syyskuuta 2019
Uusi asuinalue on mieluisa haaste niin ulkovalaistuksen suunnittelijalle kuin rakentajalle.

“Hyväntoivonpuistosta tulee komea puisto”, kehuu Helsingin kaupungin rakennuttajapäällikkö Teemu Rinne puiston valaistussuunnitelman äärellä.

Kilometrin mittaisen viheralueen pohjoisosa on nyt valmis. Iltojen pimetessä puiston valaistussuunnitelman tehnyt Taneli Lehtonen LiCon AT Oy:stä pääsee viimein tarkastelemaan suunnitelmaansa luonnossa.

“Puiston valaistus on ollut haastava suunniteltava”, Lehtonen toteaa.

Jätkäsaaren keuhkoina toimivalla lähes neljän hehtaarin viheralueella on paljon puita ja mutkikkaita käytäviä – ja niiden myötä helposti varjoon jääviä katveita.

Uuden kaupunginosan valaistussuunnittelua lähdettiin tekemään jo vuonna 2005. Silloin määriteltiin Jätkäsaaren valaistuksen periaatteet. Sen pohjalta puisto sai ensimmäisen valaistussuunnitelmansa vuonna 2009. Silloin led-valaistustekniikka oli vielä lapsen kengissä.

“Nykyisin kaikki uudet ulkovalaisimet ovat ledejä”, Etelä-Helsingin valaistussuunnitelmien käytännön toteutuksesta vastaava Teemu Rinne kertoo.

Myös valaistuksen ohjaustekniikka on edennyt jättiharppauksin.

“Ennen valaisimia säädettiin päälle ja pois, nyt valaistusta voidaan ohjata portaattomasti, ja vaikka valaisinkohtaisesti”, Teemu Rinne kertoo.

Led-valaistuksen läpimurto pisti suunnitelmat uusiksi. Taneli Lehtonen aloitti puiston valaistussuunnittelun puhtaalta pöydältä led-tekniikalla vuonna 2015. Jätkäsaaresta onkin tulossa uuden ulkovalaistustekniikan näyteikkuna.

Helsingissä on kaikkiaan 87 000 ulkovalaisinta. Teemu Rinne kertoo, että niiden energiatehokkuus on iso kysymys, kun kaupunki pyrkii hiilineutraaliksi vuoteen 2035 mennessä. Uusi teknologia säästää huomattavasti sähköä.

“125 wattinen elohopealamppu korvataan 30 watin ledillä”, Teemu Rinne havainnollistaa.

Myös huollontarve vähenee. Vanhoja purkauslamppuja vaihdetaan 3-4 vuoden välein.

“Ledien laskennallinen polttoikä on 100 000 tuntia, eli noin 25 vuotta”, Taneli Lehtonen kertoo.

Parasta on, että led-valaistuksen tehoa voi säätää vapaasti. Esimerkiksi yöaikaan valaistustehon – ja samalla sähkönkulutuksen – voi pudottaa vaikka viidesosaan tavallisesta.

“Led-valaisimen ohjauselektroniikka on kuin pieni tietokone”, Lehtonen kertoo.

Uudet valaisimet päättelevät ulkovalaistuksen syttymis- ja sammumisajoista, missä kohtaa vuorokausirytmiä ollaan menossa, ja säätävät itse valotehoaan ennalta ohjelmoidun vuorokausiohjelman mukaan.

Rakennusaikana tilapäisvaloin

Rakennusaikainen ulkovalaistus tuottaa päänvaivaa kaikilla uusilla alueilla. Myös Jätkäsaaressa rakennuttajapäällikkö Rinne saa tuon tuosta palautetta puutteellisesta valaistuksesta.

“Ne kadun äärimmäisen pään asunnot kun valmistuvat aina ensimmäisinä”, Teemu Rinne naurahtaa.

“Ongelma on, ettei valaistusta voida rakentaa etupainoisesti.”

Jätkäsaaren kapeilla asuinkaduilla valaisinten kannatinvaijerit kiinnitetään suoraan rakennusten seiniin, pääkaduilla ripustuksessa hyödynnetään raitioliikenteen kanssa yhteisiä pylväitä. Lopullista ulkovalaistusta päästään yleensä rakentamaan vasta, kun kadut ja niitä reunustavat talot ovat kokonaan valmiit.

“Valmista ei kannata tehdä vielä rakennusaikana, sillä valaisinpylväitä pitäisi siirtää rakentamisen tieltä, tai työkoneet kaataisivat ne.”

Usein ratkaisu on puupylväillä ja varastosta löytyvillä valaisimilla toteutettu tilapäisvalaistus. Tällöin ei hienostella valon laadulla.

“Pyrimme vain toimivaan valaistukseen”, Rinne kertoo.

Lopullinen valaistus on sen sijaan täynnä detaljeja, joita harva kaduntallaaja tulee edes huomanneeksi. Suunnittelussa Taneli Lehtosen apuna ovat monikymmensivuiset suunnitteluohjeet. Eri kaduille, puistoille ja leikkialueille on määritelty omat valaistusvaatimuksensa. Jätkäsaaren ulkovalaistuksen tunnistaa puolipallon muotoisista ripustusvalaisimista ja grafiitinharmaista pylväskalusteista. Pylväsmallikin on suunniteltu varta vasten Jätkäsaareen. Merellisessä kaupunginosassa käytetään tuplavaijerointia, joka estää valaisinten heilumista kovassa tuulessa.

“Valaisinten yleisin värilämpötila on 3000 kelviniä, lämpimän valkoinen”, Rinne kertoo.

Tiiviisti rakennetuissa kaupunginosissa suositaan ripustusvalaistusta.

“Ripustusvalaistus on hyvä, kun se on valmis: pylväät eivät ole kenenkään tiellä, ja kadut voidaan valaista keskeltä”, Taneli Lehtonen kertoo.

Toteutusvaihe on sen sijaan vaikea pala, sillä valaisinten kiinnityspisteistä seiniin ja sähkönsyötöstä pitää sopia yhdessä kadunvarren talojen suunnittelijoiden kanssa jo paljon ennen kuin talojen rakentaminen alkaa.

”Monta kertaa meiltä on jäänyt sähköt saamatta jollekin valaisimelle”, Teemu Rinne kertoo.

“Mutta lopputulos on vaivan arvoinen”, suunnittelija Lehtonen vakuuttaa.

Rakennuttajapäällikkö Teemu Rinne (vas.) ja valaistussuunnittelija Taneli Lehtonen Hyväntoivonpuiston valaistussuunnitelman äärellä. Myös Jätkäsaaren siltojen, Rokkiporkkanan ja Crusellin sillan, valaistusta kannattaa tulla ihailemaan kauempaakin, ammattilaiset vinkkaavat.

Suunnittelu tehdään tietokoneella

Valaistussuunnittelijan tärkein työkalu on valaistuslaskentaohjelmisto.

“Sen 3D-näkymässä voin arvioida valon määrää eri paikoissa”, Lehtonen kertoo.

Erikoisemmissa valaistuskohteissa käytetään vielä hienostuneempia mallinnusmenetelmiä. Esimerkiksi Jätkäsaaren satamaterminaalien edustat on valaistu led-valoverkoilla, joiden luomaa valaistusta simuloitiin suunnitteluvaiheessa tietokonepeleissäkin käytetyllä tekniikalla.

“Samanlainen valoverkko on tulossa myös Clarion-hotellin edustalle”, Teemu Rinne kertoo.

Aivan kaikkea ei suunnittelijakaan osaa työpöytänsä ääressä huomioida. Jotkut ongelmat tulevat esiin vasta rakennusvaiheessa, tai kun asukkaat ovat muuttaneet uusiin koteihinsa.

“Syksyllä iltojen pimetessä meille alkaa tulla palautetta valaistuksesta”, Teemu Rinne kertoo.

Asuinkaduilla yleinen harmi on makuuhuoneisiin kajastava valo. Yleensä ongelmat saadaan korjattua.

“Mutta joskus meidän on pakko vain todeta, että kaupungissa on kaupungin valot”, Teemu Rinne kertoo.

Ennen ongelma oli suurempi, sillä vanhat kaasupurkauslamput tuottivat paljon ledejä enemmän hajavaloa. Led-valaistus saadaan rajattua tiukasti haluttuihin kohteisiin, mutta palautteen perusteella hajavalon puute on toisaalta myös ongelma.

“Moni tuntuu sitä hajavaloa kaipaavan, esimerkiksi Hyväntoivonpuistossa lasten talvista mäenlaskua valaisemaan”, Taneli Lehtonen toteaa.

Suomessa valoisien kesäöiden vastapainona on pitkä ja pimeä talvikausi. Ulkovalaistuksella on silloin merkittävä rooli siinä, miltä kaupunki näyttää ja miten miellyttäväksi ympäristö koetaan. Pelkästään uusi valaistustekniikka saa Jätkäsaaren näyttämään erilaiselta kuin vanhat kaupunginosat.

“Suunnittelijalle uusi tekniikka on luonut aivan uusia mahdollisuuksia”, Taneli Lehtonen iloitsee.

Toisella uudisalueella Kruunuvuorenrannassa kokeillaan jo värilämpötilan säätöä vuorokaudenaikojen mukaan. Aamulla tarjolla on auringonvaloa vastaavaa valkoista valoa, yöaikaan valaistus himmenee ja muuttuu keltaisemmaksi, perinteisen hehkulampun sävyiseksi.

Millaisen arvosanan alan ammattilaiset antavat Helsingin ulkovalaistukselle?

“Melko hyvä. Esimerkiksi Saksassa katuvalaistus kyllä toimii, mutta puistot ovat pimeitä”, Teemu Rinne pohtii.

Taneli Lehtonen hämmästelee Barcelonassa näkemiään valaistustehoja. Julkisivujen valaistuksessa suorastaan mässäillään.

“Pohjoismaissa käytetään järkiperäisiä valotehoja ja hillitympää valaistusta, valaistaan vain tarpeeseen.”

Näin toteaa myös Helsingin kaupungin ulkovalaistuksen tarveselvitys, jossa todetaan: “Mieluummin enemmän suunnittelua, kuin enemmän lukseja.”

Lehtonen kertoo, että kaupunkilaisten tietoisuus valaistusasioista on viime vuosina kasvanut. Se on suunnittelijalle kiitollinen tilanne.

“Minulta vaaditaan enemmän, ja työstä tulee mielenkiintoisempaa.”

Teksti: Petja Partanen
Kuvat: Petja Partanen ja Antti Pulkkinen

Teksti on alunperin julkaistu Ruoholahden Sanomissa 8/2019.